Scratchpad

If you are new to Scratchpad, and want full access as a Scratchpad editor, create an account!
If you already have an account, log in and have fun!!

READ MORE

Scratchpad
Register
Advertisement

Sivuston tekstien kopioiminen, lainaaminen ja julkaisu muualla vapaasti sallittu. Kommentoinnista lisätietoja sivuston lopusta.

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla []

Vanhoillislestadiolaisuuden käytännön toimintaa ja opillisia, Raamatun tulkintaan liittyviä kysymyksiä määrittävä Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) johtokunta, sen järjestämät puhujien ja seurakuntavanhinten kokoukset ja vuosikokoukset ovat kannanotoissaan julistaneet ehkäisyn eli hedelmöittymisen rajoittamisen synniksi ja kielletyksi vuodesta 1967 alkaen. Kokouksessa vuonna 1967 todettiin: "Lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan."(Palola 2006, 119.)

Ehkäisyvälineiden saatavuus alkoi parantua Suomessa sotien jälkeen, joskin ehkäisypilleri yleistyi vasta 1960-luvulla. Suomen evankelis-luterilainen kirkko omaksui myönteisen kannan ehkäisyyn vuonna 1952 (Hytönen 2003). Vanhoillislestadiolaisuudessakin syntyvyyden rajoittaminen jätettiin vielä 1950-luvulla avioparin ja heidän lääkärinsä ratkaistavaksi. Välittömästi sodan jälkeen 1950-luvun lopulle saakka syntyvyyden rajoittamisesta esiintyi sekä liberaaleja että torjuvia kantoja. Herätysliikkeen Raamatun tulkinta kuitenkin kiristyi 1960-luvulla, erityisesti ns. pappishajaannuksen jälkeen (Pyysalo 1980, Toivio 2011). Näin tapahtui myös suhtautumisessa ehkäisyyn ja televisioon. Tällöin yli 2/3 herätysliikkeessä vaikuttaneista papeista oli erotettu tai itse eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta, ja valta oli siirtynyt maallikkosaarnaajille. Nämä tekivät puhujienkokouksessa ehkäisyn synnillistävän päätöksen vuonna 1967.

Päätöstä oli edeltänyt aktiivinen kirjoittelu asiasta Päivämies-lehdessä. Varsinaisesti jäsenten näkemys ehkäisystä muodostui juuri 1960-luvulla, ja perustui erityisesti Päivämiehen kirjoituksiin (Toivio 2011).

SRK:n johtokunta, puhujainkokousten päätökset ja julkilausumat eivät kuitenkaan ole kyenneet perustelemaan ehkäisykieltoa Raamatulla missään yhteydessä, jossa nämä tahot ovat esittäneet väitteen ehkäisyn synnillisyydestä. Myöskään herätysliikkeen saarnaajat eivät ole kyenneet saarnoissaan eivätkä julkaisuissaan osoittamaan ehkäisykiellolle perusteluja Jumalan sanasta. (Ks. esim. Uljas 2007.) Väite ehkäisyn synnillisyydestä ei perustu Raamattuun.

Kysymys ihmisoikeuksista ja lainsäädännöstä[]

Ihmisoikeusliitto päätti entisiltä vanhoillislestadiolaisilta tulleen aloitteen perusteella tammikuussa 2009 selvittää, loukkaavatko vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisyopetus ja siihen liittyvät menettelyt ihmisoikeuksia, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros keskusteli SRK:n johdon kanssa ja osallistui aiheesta käytyyn julkiseen keskusteluun. Liittoon tuli lisäksi Kouroksen kertoman mukaan yli sata yhteydenottoa, joissa ihmiset kertoivat henkilökohtaisia elämänkokemuksiaan. Liitto antoi asiasta julkisuuteen taustamuistion maaliskuussa 2009 (Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia: Ihmisoikeusliiton taustamuistio 4.3.2009).

Asiaa käsiteltiin mediassa laajasti, mm. YLEn TV1:n Voimala-ohjelmassa ja TV2:n ajankohtaismakasiinissa Suomi Express, kahteenkin otteeseen. Arkkipiispa Jukka Paarma keskusteli SRK:n johdon kanssa Oulussa asiasta. Medialle antamassaan haastattelussa arkkipiispa totesi, että yksilöillä "tulee olla harkinnanvaraa ilman, että liikkeessä joutuu täysin boikottiin". Arkkipiispa toivoi lisäksi liikkeen sisäistä keskustelua (Ijäs 2009; Arkkipiispa otti kantaa..., 2009).

Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta (KION) käsitteli vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykieltoa keväällä 2009. Se laati asiasta lausunnon piispoille. Lausunto lähetetiin arkkipiispalle (silloin Jukka Paarma), joka kuitenkin jätti lausunnon käsittelemättä. Arkkipiispa oli vaihtumassa, ja seuraavana vuonna kautensa aloittanut arkkipiispa Kari Mäkinen ei myöskään käsitellyt KIONin lausuntoa. Sen sisällöstä ei tuntunut kukaan kirkon hallinnossa tietävän mitään.

Kun asiasta heräsi keskustelu Kirkon omalla nettikeskustelupalstalla, KIONin puheenjohtaja Ari Hukari toi KIONin kannan julki. "Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus." Hukari esitti samassa yhteydessä toivomuksen, että kirkon kannan asiaan ilmaisisi joku piispoista kirkon virkajärjestyksen edellyttämässä järjestyksessä. (KION: "Lestadiolaisten ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus".).Näin ei ole kuitenkaan toistaiseksi tapahtunut. (Mikkola 2011). Kirkko on virallisesti vaiennut asiasta ja KIONin lausunto on jäänyt arkkipiispan pöytälaatikkoon (tai Ö-mappiin).

Myös parlamentaarinen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) ilmaisi huolensa lestadiolaisuuden ehkäisykiellosta ihmisoikeuksien kannalta antaessaan Eduskunnassa lausunnon valtioneuvoston ihmisoikeuspolitiikkaa koskevasta selonteosta joulukuussa 2009 (ks. Poliitikot: ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien todellisen totuetumisen näkökulmasta).

TANEn lausunnon mukaan "uskonnollisten johtajien auktoriteetti ja yhteisön paine eivät jätä lestadiolaiselle naiselle tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan".

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta korosti, että uskonnollisella yhteisöllä ei ole uskonnonvapauden nimissä lupaa rajoittaa yksilöiden ihmisoikeuksia.

Asian käsittely kirkossa, Ihmisoikeusliitossa ja valtakunnan poliittisessa päätöksenteossa jatkuu. Samoin on julkinen keskustelu asiasta jatkunut edelleen (esim. Saari 2009, Särkiniemi 2009).

Tämän artikkelin neljä näkökulmaa[]

Seuraavassa tarkastellaan vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykieltoa neljästä näkökulmasta: (1) osoitetaan, etteivät SRK:n ehkäisykiellon perusteluksi ilmoittamat Raamatun kohdat lainkaan koskettele ehkäisykysymystä, (2) osoitetaan, että SRK:n varsinainen ehkäisykieltopäätös tehtiin 1960-luvulla ja kielto muuttui selvästi tiukemmaksi 1970-luvulla,

(3) osoitetaan, että ehkäisyn syntinä pitäminen on vastoin luterilaista kristinoppia, sekä (4) osoitetaan, että vanhoillislestadiolaisten saarnaajien levittämä käsitys jossain tuonpuoleisessa hedelmöittymistään odottavista ihmislapsista on Raamattuun perustumatonta taikauskoa, jonka kristillinen kirkko julisti harhaopiksi jo 500-luvulla jKr.

Termillä ehkäisy tarkoitetaan tässä raskauden ehkäisyä. Ehkäisykiellolla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on määritelty kaikkien ehkäisymenetelmien ja -välineiden käyttö synniksi. Todettakoon vielä, että tässä kirjoituksessa ei käsitellä aborttikysymystä, koska abortti ei ole ehkäisykeino.

Taustaksi on lisäksi tarpeen todeta, että SRK, Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. on toiminut yli sata vuotta; se perustettiin vuonna 1906. Nykyisin SRK muodostaa vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opillisen keskusjohdon. Sen jäseniä ovat paikalliset rauhanyhdistykset.

SRK:n ehkäisykiellolla ei ole perusteita Raamatussa[]

Tuorein SRK:n julkistama kannanotto on kirkkoherra Seppo Lohen laatima alustus, jonka hän esitti tiedotustilaisuudessa Oripään suviseuroissa 29.7.2009. Seppo Lohi ei kyennyt perustelemaan ehkäisykeiltoa Raamatulla. Sen sijaan hän käytit perusteluna kirkon perinnettä, katolisen kirkon paavien käsityksiä ja joidenkin suomalaisten tutkijoiden mielipiteitä 1940-luvulta (ks. analyysi tällä sivustolla alempana).

SRK:n aikaisemmassa, pääsihteeri, teol.maist. Aimo Hautamäen laatimassa julkilausumassa "Oikea ja väärä" (julk. Perhon suviseuroissa 2005) toistettiin jälleen ehkäisyn pitäminen syntinä.

Hautamäki oli liittänyt julkilausumaan kolme viittausta Raamattuun perustellakseen ehkäisyn syntinä pitämistä. Yksikään näistä Raamatun kohdista ei kuitenkaan tosiasiassa koskettele lainkaan perhekokoa eikä siihen vaikuttamista. Ne eivät siten kelpaa perusteluksi väitteelle, että Jumala olisi kieltänyt ihmiseltä lääketieteellisen vaikuttamisen perheen kokoon. Kyseisissä Raamatun kohdissa käsitellään kokonaan muita asioita. Hautamäen viittaukset Raamattuun ovat siten selvästi harhaanjohtavia ja manipuloivia.

Samoilla Vanhan Testamentin kohdilla on myös maallikkopuhuja, dipl. ins. Mikko Uljas perustellut ehkäisykieltoa Päivämiehessä julkaisemassaan artikkelissa (Uljas 2007). Uljas menee jopa niin pitkälle, että hän pitää suuria perheitä suoranaisesti jumalanlapsen merkkinä, joka erottaa oikeat uskovaiset ns. maailman ihmisistä (Uljas 2007). Siten Mikko Uljas edustaa kirjoituksessaan jo varsin pitkälle vietyä "synnyttämällä taivaaseen" -oppia.

Maallikkopuhuja, espoolainen konsultti Raimo Kesäläinen on yrittänyt vakuuttaa ehkäisykiellon tärkeyttä seuraavasti: "Uskovaisina tahdomme ottaa vastaan ne taivaan taimet, lapset, jotka Jumala on hyväksi nähnyt antaa emmekä lähde Jumalan luomisjärjestystä muuttamaan." (Päivämies nro 22, toukokuu 2008.)

Kesäläinen ei tässä yhteydessä perustellut Raamatulla, mistä syystä ehkäisyä olisi sopimatonta käyttää. Hän viittaa tosin epämääräisesti "Jumalan luomisjärjestykseen", mutta ei käy selväksi, millä tavoin se käsite kelpaa perusteluksi ehkäisykiellolle. Siten hänen vetoomuksensa jää lähinnä mielipidekirjoituksen tasoiseksi pyrkimykseksi manipuloida lukijoita ilman reilusti esiin tuotuja perusteluja.

Maallikkopuhuja, eläkkeellä oleva opettaja Esko Lapinoja on kirjoituksellaan Päivämiehessä (21.10.2008) pelotellut ehkäisyä käyttäviä lestadiolais-uskovaisia sillä, että Jumala ottaa heiltä siunauksensa pois:

"Jos lasten lukumäärä tahdotaan itse päättää, luottamus Luojaan on loppunut. Se pahoittaa Jumalan. Elämä alkaa köyhtyä ja tulla järkeileväksi ja kovaksi. Jumalan siunaus menetetään, ja uskon valo sammuu." (Lapinoja 2008.)

Lapinoja ei kuitenkaan osoittanut Raamatusta ensimmäistäkään kohtaa, joka osoittaisi Raamatun mukaiseksi hänen väitteensä siitä, että ihminen menettäisi Jumalan siunauksen, jos hän rajoittaa lisääntymistään. Sananjulistajalta odottaisi raamatullisia perusteluja. Siten näkemys jääkin Lapinojan ikiomaksi keksinnöksi. Lapinojan kirjoitusta voidaan pitää lähinnä taikauskoon taipuvaisille ihmisille suunnattuna pelotteluna. Se voi purra myös sellaisiin vl-uskovaisiin, joilta puuttuu Jumalan sanan tuntemus.

Lapinojan väitteen perusteella valtaosa esimerkiksi suomalaisista perheistä kadottaisi Jumalan siunauksen, koska valtaosassa perheitä rajoitetaan hedelmöittymistä.

Lapinoja sortuukin väärään todistukseen Jumalan sanasta. Raamatun mukaanhan asia ei ole ollenkaan näin. Raamatun mukaan Jumala ei tässä maailmassa erottele niitä, joille hän antaa siunauksensa. Jumala siunaa joka tapauksessa sekä kristittyjä että epäuskoisia. "Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille." (Matt.5:45) Jumalan rakkaus kohdistuu erotuksetta jokaiseen maailman ihmiseen. Tämä on Raamatussa todettu ns. pienoisevankeliumissa: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16, Kirkkoraamattu 1992.)

Evankeliumi on ilosanoma erityisesti sen vuoksi, että Jumalan rakkaus kohdistuu todellakin koko maailmaan, siis kaikkiin ja jokaiseen, erottelematta ja lajittelematta.

Ehkäisykiellosta kirjoitti myös rovasti Erkki Puukko hartauskirjoituksessaan Siionin Lähetyslehdessä (nro 8, 2008):

”Vaikka lapsen syntymään liittyy kipu ja leivän tienaamisen vaiva, Jumalan lapset ovat kokeneet, että lasten mukana elämään luvattu suuri siunaus on totta. Jumalan valtakunta on lasten ja lastenkaltaisten valtakunta. - - Kun Jumalan lapset haluavat toivottaa lapset tervetulleeksi kotiinsa, he ottavat silloin kotiinsa myös Vapahtajan. Hän on sanonut, että joka ottaa lapsen vastaan hänen nimessään, ottaa vastaan hänet.”

Rovasti Puukko viittaa Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa kuvattuun tilanteeseen, jossa opetuslapset olivat juuri hetki sitten kiistelleet keskenään siitä, kuka heistä on tärkein henkilö, ”suurin”. Luemme Markuksen evankeliumista seuraavaa:

"Kuka on suurin?He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsilta: "Mistä te matkalla keskustelitte?" He olivat vaiti, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija." Sitten hän asetti heidän keskelleen lapsen, otti hänet syliinsä ja sanoi: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt." (Mk. 9:33-37; ks. myös Matt. 18:1-6, 10-11.)

Rovasti Puukko antaa ymmärtää, että nimenomaan synnyttämällä rajattomasti lapsia ja kieltäytymällä ehkäisystä kristitty ”ottaa kotiinsa Jeesuksen”. Puukko tulkitsee em. evakeliumitekstiä siten, ikäänkuin Jeesus kehottaisi opetuslapsia synnyttämään lapsia.

Tämä hämmästyttävä tulkintavirhe osoittaa, että rovasti Puukko on irrottanut Jeesuksen yksittäiset sanat hänen puheensa kokonaisuudesta ja siitä varsinaisesta tilanteesta, jossa Jeesus sanat lausui. Tällä tavalla toimien rovasti Puukko yrittää siirtää Jeesuksen sanojen arvovallan kokonaan toisen kysymyksen yhteyteen, nimittäin ehkäisykiellon perusteluksi. Tällainen menettely on epäeettistä ja tarkoitushakuista Jumalan sanan tulkintaa.

Jeesus ei kehota evankeliuminkirjoittajan tekstissä opetuslapsia synnyttämään mahdollisimman paljon lapsia. Sellaisesta ajatuksesta ei tässä evankeliumikohdassa ole kyse.

Jeesus puhuu tässä kokonaan muista asioista, tarkkaan sanoen kahdesta asiasta. Ensinnäkin Jeesus opettaa, millainen on Jumalan armon synnyttämä ihmisen mielentila, kun Jumala rakkaudessaan antaa ihmiselle armoevankeliumin lahjana, ansiotta ja ilmaiseksi. Lapsi ottaa sen vastaan lahjana, voimatta ja yrittämättä tarjota mitään Jumalalle vastalahjaksi. Samoin kuten pieni lapsi ottaa vastaan vanhempiensa hoivan ja huolenpidon.

Toiseksi Jeesus tässä esimerkillään kehottaa meitä lähimmäisenrakkauteen. Kohtaamaan yhteiskunnassa vähäisimpänä pidetyn lähimmäisen rakkautta ja armahtavaisuutta tarvitsevana ihmisenä, yhtä tarvitsevana ja meistä riippuvaisena kuin lapsi. Jeesuksen sanoma on tässäkin evankeliuminkohdassa sama: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Me ihmislapset olemme riippuvaisia toinen toistemme huolenpidota ja vastuullisuudesta. Tässä on Jumalan sanan viisaus, joka kantaa aikojen yli.

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matt. 22: 36-40.)

Kuten havaitaan, yksikään edellä mainittu ehkäisykieltoa julistanut vl-sananjulistaja ei osoittanut Raamatusta perusteita väitteelleen, että ehkäisy olisi Jumalan sanan vastaista.

Seppo Lohen alustus 2009: onttoa raamatunlause-retoriikkaa, vailla raamatullisia perusteita[]

FT. kirkkoherra Seppo Lohi piti Oripään suviseuroissa alustuksen otsikolla "Minä uskon Jumaaan, Isään", jonka Päivämies on myös julkaissut (Lohi 2009). Alustusta voidaan pitää SRK:n virallisena, opilliseksi tarkoitettuna vastauksena vuoden 2009 aikana julkisuudessa käydylle ehkäisykeskustelulle, joskin alustuksen kohderyhmä oli ensi sijassa vanhoillislestadiolaiset uskovaiset.

Alustuksen tarkoituksena on vakuuttaa kaikki uskovaiset siitä, että SRK:n perustelut ehkäisyn synnillistämiselle ovat todellakin löydettävissä Raamatusta. Siten SRK voisi pitää ehkäisykieltoa opillisena kysymyksenä. Kaikkien uskovaisten olisi silloin tietenkin automaattisesti noudatettava tätä kieltoa. Raskauden ajankohdat ja lasten määrä siis eivät olisi teologisessa, hengellisessä mielessä ns. ehdonvallan asia (adiafiori), mikä olisi mahdollistanut sen, että kukin uskovainen olisi saanut vapaasti ratkaista asian. Tällaisiakin tulkintoja ovat eräät vl-uskovaiset nostaneet esiin keskustelun kuluessa. Alustuksen tarkoituksena on ampua tällaiset käsitykset alas.

Tämän alustuksen tarkoitus on siis muistuttaa vl-uskovaisia siitä, että ehkäisykielto on nimenomaan opillinen asia ja edelleen voimassa, eikä ehkäisy ole uskovaiselle luvallista missään olosuhteissa (Aimo Hautamäen lausunto Kotimaassa 2.7.2009).

Seppo Lohen Raamattuun liittyneet perustelut ovat valitettavasti samaa tasoa kuin muidenkin tällä sivustolla kuvattujen lestadiolaispuhujien perustelut. Menettelytapa näyttää olevan myös sama: poimitaan Raamatusta erillisiä, Raamatun asiayhteydestä irrotettuja lauseita ja perustellaan niillä liikkeen perinnettä ikään kuin hengellisenä asiana, ja käytetään höysteenä omia asenteita ja luuloja. Kuten tunnettua, Raamatun irrallisilla sitaateilla voi käytännössä perustella mitä käsityksiä hyvänsä.

Olen poiminut seuraavaan luetteloon kaikki Seppo Lohen viittaukset Raamattuun (yhteensä 8 asiakokonaisuutta), ja osoitan, että ne eivät tosiasiassa perustele ehkäisemättömyysvaatimuksen "raamatullisuutta" millään tavoin. Syynä on se, ettei hänen viittauksillaan ole minkäänlaista asiayhteyttä hedelmöittymiseen, raskauteen tai mihinkään muuhhunkaan lasten saamiseen liittyvään problematiikkaan.

1) ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1: 28).

Kuten eri tahoilla on todettukin, luomiskertomuksella ei voi perustella väitettä, että Jumala vaatisi jokaista ihmistä lisääntymään maksimaalisesti.

Kyseessä ei ensinnäkään ole ”käsky” ollenkaan. Jumala antoi käskynsä ihmisille kokonaan toisessa Mooseksen kirjan kohdassa. Hän sääti myösä rangaistuksen käskyjen rikkomisesta. Luomiskertomuksessa sen sijaan ei ole mitään mainintaa rangaistuksesta "käskyn" rikkojalle. Jo tämä viittaa siihen, että tässä Raamatun kohdassa Jumala ei asettanut lisääntymistä velvoitteeksi.

Jumala ilmoitti tahtonsa ihmisille nimenomaan kymmenen käskyn muodossa. Niihin Hän liitti myös ilmoituksen rangaistuksesta käskyä rikkovalle. Näiden kymmenen käskyn yhteydessä ei ole vihjettäkään kristityn ehdottomasta lisääntymisvelvoitteesta pelastuksen ehtona.

Meidän on siis lähestyttävä Luomiskertomusta toisesta näkökulmasta. Kun kyseessä on LUOMISKERTOMUS, mitä Jumala silloin loi, kun hän sanoi: "Lisääntykää ja täyttäkää maa"? Jumala luonnollisesti loi, sanallaan, kuten hän sanallaan on kaiken luonut. Tässä luomiskertomuksen kohdassa Jumala asetti sanallaan ihmiseen ja kaikkiin eläviin olentoihin lisääntymisen kyvyn, vietin. Jumala loi sanallaan ”Lisääntykää” lisääntymiskyvyn ja seksuaalisuuden, samalla lailla kuin Hän loi valon, sanomalla: ”Tulkoon valkeus”.

Mooseksen kirjan luomiskertomuksen sanoman ja toisaalta käskyjen rakenteen ja sisällön perusteella meillä on vankat perustelut ymmärtää niin, että lisääntyminen on meihin luomisessa asetettu, täysin luonnollinen asia lajimme säilymiseksi. Siten on virheellistä Ramatun tulkintaa kuvitella, että se olisi jonkinlainen VELVOITE, puhumattakaan että Jumala olisi tehnyt lisääntymisestä pelastuksen ehdon. Raamattu ei anna perusteita sellaiselle tulkinnalle.

Tätä tukee myös perehtyminen tekstin alkukieliseen ilmaisuun. Tässä kohdassa käytetty heprean kielen sana "lisääntyä" sisältää rajallisen lisääntymisen erillismerkityksen. "Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää (hepr. rabab) ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1 Moos. 1:28.) Heprean lisääntymistä tarkoittava sana 'rabab' merkitsee ”tulla runsaaksi”, ”olla yllin kyllin”, ”olla riittävästi”.

Jumala ei siten ole tarkoittanut, että ihminen saisi luvan lisääntyä maksimaalisesti, eikä hän varsinkaan saa ylikansoittaa elinpiiriään, koko maapalloa, jossa elämme ja asumme. Ihmisen tulee lisääntyä kohtuullisesti, ”riittävästi”, siis niin että ihminen lajina säilyy.

Tähän Jumala viittaakin kun hän asettaa ihmisen vastuulle luomansa luomakunnan vaalimisen ja suojelemisen. Ihmisen tulee pysytellä toiminnassaan kohtuudessa, mhyös siinä miten hän käyttää itse hyväkseen luomakuntaa. Tämä kohtuullisuus edellyttä kohtuullistuutta myös ihmisen omassa lisääntymisessä.

2) ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Mark. 10:14). ”Heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja - - Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3, 5, 10).

Yllä olevilla Lohen viittaamilla Raamatun kohdilla ei ole yhteyttä lisääntymisen rajoittamiseen. Näissä kohdissa on kyse aivan eri asiayhteyksistä, kuten siitä, kuka on jumalanvaltakunnassa suurin, kun opetuslapset kiistelivät siitä. Samoin Jeesus havainnollisti armollisen Jumalan ja jumalanlapsen välistä suhdetta vertaamalla lapsen asennoitumiseen armon vastaanottajana.

Siitä olen toki samaa mieltä Lohen kanssa, että Jeesus korosti jokaisen lapsen ainutlaatuista arvoa, mikä olikin erittäin radikaalia tuohon historian aikaan. Lasten ihmisoikeuksia ei siihen aikana tunnettu. Kuten tiedämme, Raamatussa kerrotaan, että lapsia myytiin orjuuteen, tytöt saatettiin naittaa alle kymmenvuotiaina vanhoille miehille ja eri kansallisuuksien ja väestöryhmien lapsia kohdeltiin eriarvoistavasti.

Jeesus nosti opetuksellaan lapsen suojelun, opetuksen ja kunnioituksen kristittyjen tietoisuuteen. Asia on edelleen ajankohtainen! Kuten tiedämme, lasten elinolosuhteet ovat yhä edelleen vaikeita monissa kehitysmaissa. Samaten Suomessa on tuhansia hoivaa ja rakkautta kaipaavia lapsia, joita sijaisvanhemmuus auttaisi ratkaisevasti. Meillä kristittyinä on suuri vastuu siinä että otamme Jeesuksen opetuksen tässäkin kohtaa vakavasti. SRK voisi ehkä kannustaa julkisuudessa uskovaisia perheitä ja pareja harkitsemaan ryhtymistä entistä enemmän sijaisvanhemmmiksi.

Mutta, kuten sanottu, ko. Raamatun kohdilla ei voida perustella ehkäisyn synnillistämistä.

3) ”Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja aviorikkojat” (Hepr. 13:4).

Raskauden ehkäisy ei suinkaan merkitse avioliiton rikkomista eikä uskottomuutta, tämän ymmärtää jokainen ajatteleva ihminen. Kun Lohi sitaatillaan samastaa uskottomuuden ja ehkäisyn, hän syyllistyy Raamattua vääristelevään retoriikkaan.

4) ”…farao antoi kätilöille käskyn tappaa välittömästi vastasyntyneet heprealaisten poikalapset (2. Moos. 1:16)”

Se, että juutalaiset joutuivat Egyptissä faaraon julmuuden ja lastenmurhan kohteeksi, ei millään tavoin perustele väitettä, että ehkäisy olisi syntiä ja lisääntyminen autuuden edellytys. Näillä asioilla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä.

Raskauden ehkäisyllä ei ole mitään tekemistä Egyptissä tapahtuneen vastasyntyneiden murhaamisen kanssa. Tämänkaltainen sattumanvarainen Raamatun käyttö on vääristelevää ja huonoa teologiaa.

5) ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2).

Kyseisessä kohdassa Paavali ei puhu mitään perhekoosta eikä lisääntymisvelvoitteesta. Siinä sen sijaan kehotetaan kristittyjä elämään kohtuudessa, sillä Paavali jatkaa: ”…älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.”

Raamatussa korostetaan useassa kohtaa kohtuullisuutta elämäntavoissa ja -valinnoissa. Tämä kohtuullisuus koskee myös ihmisen lisääntymistä, erityisesti kun olemme vastuussa myös lastemme ja heidän lastensa elinympäristön säilymisestä. Holtiton lisääntyminen lisää kulutusta ja on rikos tulevia lapsia ja heidän lapsiaan kohtaan.

6) Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voisitte keskittyä rukoukseen: palatkaa sitten taas yhteen” (1. Kor. 7:5).

Tässä ei myöskään velvoiteta kristittyjä rajattomaan lisääntymiseen, vaan kehotetaan pitämään huolta parisuhteesta ja avioliiton rakkauselämästä. Seksuaalisuus nähdään parisuhteen tärkeänä osana ja ”liimana”, joka suojelee perhettä ja lapsia. Ehkäisykielto puolestaan aiheuttaa raskaudenpelkoa ja ahdistusta, joka tuhoaa tasapainoisen sukupuolielämän. Tälläkään Raamatun kohdalla ei siis voida perustella ehkäisyn synnillistämistä.

7) Lohi: ”Vanhoillislestadiolainen liike jää ehkäisykielteisessä kannassaan todennäköisesti yhä yksinäisemmäksi saarekkeeksi, ”merkiksi, jota vastaan sanotaan” (Luuk. 2:34).”

Tuossa Raamatun kohdassa kerrotaan tilanteesta, jossa Jeesuksen vanhemmat saivat kuulla ennustuksia Jeesuksen tulevaisuudesta. ”Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.” Asiayhteys ei siis liity millään tavoin kristityn lisääntymiseen.

Ehkäisykielteisyyttä ei voida pitää millään perusteella ”merkkinä” muka oikeasta opista, kuten Lohi yrittää tällä vihjailla. Ehkäisykielto ei ole ominainen yksinomaan vanhoillislestadiolaisuudelle, vaan sitä esiintyy monissa eri uskontojen piirissä, kuten mormoneilla. Lisäksi, maailmassa on paljon uskonnollisia ryhmittymiä, joilla ylipäätään esiintyy eriskummallisia kieltoja ja normeja. Tuolla Raamatun kohdalla ei niitä voida motivoida eikä ”pyhittää”.

8) ”Joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä”(Matt. 16:25).

Kyseinen Jeesuksen Vuorisaarnan kohta ei liity ihmisen lisääntymiseen lainkaan, vaan Jeesus korostaa siinä kristityn ehdotonta velvollisuutta lähimmäisenrakkauteen. Uskovaisen tulee aina luopua omastaan lähimmäisensä hyväksi, ja tässä vaatimuksessaan Jeesus edellytti ihmisen menevän huomattavasti pidemmälle kuin mihin me olemme tottuneet. Mutta ihmisen lisääntymiseen ei Vuorisaarna ota lainkaan kantaa.

Rakkauden käskyn osalta voidaan päätelmänä todeta, että lähimmäisiimme kuuluvat myös meidän lapsemme, joille meillä tulee olla riittävästi aikaa ja voimia, sillä he ovat täysin riippuvaisia omien vanhempien jaksamisesta. Samoin lähimmäisiimme lukeutuvat tulevien sukupolvien ihmiset, joiden elinympäristöä holtiton lisääntyminen tuhoaa vääjäämättä.

Jeesus kehotti seuraajiaan: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” Hän siis kehottaa kasteen lisäksi pitämään kaikki mitä Hän on käskenyt pitää, mikä tarkoittaa käskyjä. Suurin niistä on lähimmäisenrakkauden käsky, jossa kiteytyy kaikki mitä Jeesus opetti. ”Siinä on laki ja profeetat.”

Loppupäätelmänä on siis pakko todeta, että yhdessäkään Seppo Lohen alustuksessaan esiin nostamissa Raamatun kohdissa, jolla hän yrittää perustella ehkäisyn synnillistävää SRK:n normia, ei ole ollenkaan kyse ihmisen lisääntymisvelvoitteesta. Jumala ei ole sellaista velvollisuutta Raamatussa uskovaiselle asettanut, eikä sitä Raamatussa siksi myöskään ole. Tätä velvoitetta ei ole myöskään kymmenessä käskyssä.

SRK:n ehkäisykiellolla ei siten edelleenkään ole raamatullisia, kristinopillisia perusteluja.

Tarkoitushakuisesti asiayhteyksistään irrallisia Raamatun kohtia heittelemällä voi retorisesti taitava sanakäyttäjä hyödyntää Raamattua omiin tarkoitusperiinsä. Tästä Raamatussa on paljon varoituksia.

(Tutustu myös nimimerkki Herpertin analyysiin Seppo Lohen alustuksesta Omat Polut -blogissa [1]; samoin samassa blogissa Korpijaakon artikkeliin, jossa kuvataan Seppo Lohen lausuntoja kannanottoa koskeneessa SRK:n lehdistötilaisuudessa: Lohi: Emme ole keskustelleet ehkäisystä 42 vuoteen )

Vanhoillislestadiolaiset naiset vaikenevat ehkäisykiellosta 50 vuotta[]

Ehkäisykiellon raskaimman taakan kantavat vanhoillislestadiolaiset naiset ja lapset. Meri-Anna Hintsalan tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisten äitien vaikuttavimmaksi normiksi on muodostunnut kieltäytyminen ehkäisystä (Hintsala 2009). Mervi Kutunnivan mukaan syntyvyyden säännöstelykieltoon liittyen vanhoillislestadiolaisen naisen identiteetti määrittyy äitiyden kautta (Kutuniva 2007). Olisi siis luonnollista, että nimenomaan lestadiolaisnaiset itse olisivat käyttäneet asiasta puheenvuoroja.

Merkillepantavaa onkin, että tästä huolimatta vanhoillislestadiolaiset naiset ovat käyttäneet hyvin vähän puheenvuoroja ehkäisykiellosta Päivämiehessä, muualla lestadiolaisuuden julkaisuissa tai liikkeen ulkopuolella. Ehkäisykieltoa ovat perustelleet yksinomaan miehet, ja he ovat käyttäneet perustelijoina miesten kirjoittamia hengellisiä ja maallisia julkaisuja.

Ehkäisykeskustelun voimistuessa netissä ja yleensäkin mediajulkisuudessa vuodesta 2008 lähtien ovat myös vanhoillislestadiolaiset naiset alkaneet itse kiinnittää huomiota tähän, tosin lähinnä nimimerkin suojassa nettikeskusteluissa. Nimimerkki ”Maria” huomautti Mopin palstalla: "On aivan eriskummallista, ettei näin keskeisesti naisia koskevassa asiassa tuoda lainkaan esiin naisnäkökulmaa eikä yhdenkään naispuolisen henkilön katsota omaavan sellaista asiantuntijuutta, että hänen lausuntojaan voitaisiin näissä yhteyksissä siteerata!" (11.7.2009.)

Naisten vaikenemiseen ehkäisykeskustelussa voidaan nähdä ainakin kolme syytä.

Ehkäisykysymys koskee erityisesti naisia ja äitejä, mutta kiellon ovat määritelleet, päättäneet, perustelleet ja propagoineet julki yksinomaan miehet. Puhujainkokouksessa tai SRK:n johtokunnassa ei ole koskaan ollut yhtään naista yhdistyksen yli satavuotisen historian aikana. Naisilla ei siten ole ollut mahdollista ottaa itse asiaan kantaa vl-yhteisön päätöksentekoelimissä. Heiltä ei ole asiasta kysytty. Tämä on ensimmäinen ja tärkein syy naisten äänen vaikenemiseen.

Toinen vaikenemisen syy piilee yhteisön ankarissa sisäisissä normeissa ja pelossa joutua ulossuljetuksi uskonyhteisöstä. Liikkeen sisälläkään ei vl-uskovaisten ole käytännössä mahdollista keskustella keskenään avoimesti. Vähäisestäkin normien julkisesta kyseenalaistamisesta voi seurata ns. puhuttelu ja kehoitus parannuksentekoon. Tämä puolestaan merkitsee, että asianomainen julkisesti luopuu kritiikistään ja ilmoittaa pitävänsä sitä itsekin vääränä. Tämän kaikki lestadiolaiset tietävät ja tämä toimii ennakkopelotteena niin ettei kritiikkiä ole käyutännössä mahdollista tuoda julki yhteisössä. Yhteisön ulkopuolinen kritiikki taas leimataan epäuskoisten panetteluksi josta liikkeen johdon ei tarvitse piitata.

Tämä pelko oman aseman menettämisestä yhteisössä ilmeni selvästi esimerkiksi Meri-Anna Hintsalan vl-naisten suljettuja keskustelupalstoja koskeneessa tutkimuksessa. Viime aikoina vanhoillislestadiolaiset naiset ovat alkaneet käsitellä vaikeuksiaan internetissä anonyymisti. Perheelliset vl-naiset ovat perustaneet ulkopuolisilta suljettuja nettikeskustelupalstoja, joissa he ovat voineet saada vertaistukea ja käydä läpi elämänkokemuksiaan. Näissä ns. "mammayhteisöissä" tai "mammapalstoilla" kotona lasten parissa työskentelevät naiset voivat vaihtaa kokemuksiaan joutumatta poistumaan kodista.

Virtuaalisessa keskusteluyhteisössä, jossa kaikki ovat samantyyppisessä elämäntilanteessa, syntyy usein palkitseva yhteishenki ja keskinäinen luottamus. Mutta, kuten Hintsala toteaa, poikkeaminen yhteisistä normeista merkitsee naiselle paitsi aseman menetystä myös yhteisön luottamuksen menetystä. Äidit varovat sanojaan keskinäisissä keskusteluissaankin, koska tietävät, että ”joistakin asioista ei voi tai ei kannata puhua palstalla.” Sama koski naisten keskinäisiä kokoontumisia rauhanyhdistyksellä, ns. ”sisariltoja”: ” Sisariltojen toimintaa kuvaa hyvin se, että keskustelua syntyy, jos asioista ollaan samaa mieltä ja erimielisyyksistä vaietaan.” (Hintsala 2009).

Hintsalan tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaiset äidit saattoivat kokea voimakasta ahdistusta ja jopa kuolemanpelkoa ajatellessaan tulevaisuuttaan ja omien voimiensa riittävyyttä. Naiset eivät kuitenkaan avoimesti kyseenalaistaneet ehkäisykieltoa edes näissä keskusteluissa, vaan pyrkivät lähinnä löytämään uusia voimavaroja jaksamiseensa. Kuten tutkija toteaa, näissä yhteisöissä ei toimita täysin anonyymisti, vaan osallistujien todelliset henkilöllisyydet ovat usein kaikkien yhteisön jäsenten tiedossa. Tämä oli johtanut esimerkiksi siihen, että palstan luottamuksellisia keskusteluja olikin joissakin tapauksissa päätynyt ryhmän ulkopuolelle. Tämä saattoi merkitä keskinäiseen lojaliteettiin liian luottavaisesti suhtautuneelle naiselle psyykkistä kuormittumista ja pelkoa, ettei enää tule uskonyhteisöön hyväksytyksi.

Vanhoillislestadiolaisuus tunnetaan tiukasta seurakuntaopistaan johon liittyy toisinajattelevan ulossulkeminen ja erottaminen liikkeestä. Ulospäin siloiseksi, harmoniseksi kuvattu äitiys hallitsevat puhetta naisen elämästä vl-liikkeessä. Tämä yhteinen puhetapa velvoittaa sivuuttamaan ristiriidat ja sellaiset asiat, jotka tosiasiassa vaatisivat kyseenalaistamista. Keskusteluihin on vaikea tuoda yhteisön ajatusten vastaisia kriittisiä näkökulmia esimerkiksi suhteessa ehkäisyn käyttöön tai naisen asemasta yhteisössä. (Kutuniva 2007, Hintsala 2009.)

Kolmas syy siihen, että lestadiolaisnaiset eivät ole julkisuudessa tuoneet esiin omia käsityksiään, saattaa olla se, että vanhoillislestadiolaiset naiset kokevat itsensä kyvyttömiksi vaikuttamaan omaan elämäänsä. Tällöin omien mielipiteiden julkituomista ei pidetä hyödyllisenä eikä merkityksellisenä. Meri-Anna Hintsala kirjoittaa havainnoistaan: ” Omaan elämään vaikuttamisen vaikeus näytti aiheuttavan haastateltujen kokemusten mukaan tietynlaista voimattomuutta. Tunne näytti olevan se, että tähän en voi paljon vaikuttaa ja tähän minun tulee sopeutua. Äitien voimaantumiseen muussa elämässä kyseisellä piirteellä on selkeästi heikentävä vaikutus. Voimattomuuden tunne on eräänlainen umpikuja, josta ei pääse eteenpäin.” (Hintsala 2009.) mahdottomuus vaikuttaa omaan ruumiiseen ja elämäänsä tuli esiin myös Merja Kutunnivan tutkimuksessa (Kutuniva 2009).

Äitiys ja mahdottomuus vaikuttaa omaan ruumiiseensa ja raskaaksi tuloon ovat keskeisin lestadiolaisnaisia keskenään yhdistävä asia myös Merja Kutunivan lestadiolaisäitejä koskevassa tutkimuksessa (Kutuniva 2007). Naiseus ymmärretään vanhoillislestadiolaisuudessa nimenomaan ja vain äitiytenä. Äitiys puolestaan on vl-naiselle luonteeltaan varsin yhteisöllistä. Sekä raskauteen, synnytykseen, vauvanhoitoon että lasten kasvatuskysymyksiin liittyvät näkemykset ovat erilaisia naisia yhdistävää, yhteistä ja jaettua kokemustietoa. VL-äitiys saa voimansa yhteisyydestä, yhdessä jaetusta kokemus- ja arvomaailmasta. (Kutuniva 2007.)

Koska äitiyden kuva on kapea ja yksiulotteinen suurperheäitiys, suhde äitiyteen myös erottaa vanhoillislestadiolaisia naisia toisistaan, silloin kun perheeseen ei lapsia synnykään, tai kun perheen lapsiluku jääkin vain muutamaan tai kun nainen jää naimattomaksi ja lapsettomaksi. (Kutuniva 2007.)

Erityisen voimakasta toiseutta kokevat ne naiset, jotka eivät löydä puolisoa vl-liikkeen piiristä, sillä liikkeen ulkopuolisen kanssa avioituminen on synti. Ulkopuolisen kanssa avioitumiseen syyllistynyt joutuu ripittäytymään julkisesti kaikkien paikkakunnan vl-uskovaisten edessä rauhanyhdistyksellä. Toisaalta, herätysliikkeessä vallitsee vahva naisenemmistö, joten sopivan samanuskoisen aviomiehen löytäminen on monelle tosiasiassa mahdotonta.

Tästä syystä lestadiolaisuudessa on paljon yksin eläviä naisia, jotka ovat avioitumiskiellon takia luopuneet puolisosta, omista lapsista ja lapsenlapsista loppuiäkseen. Vapaaehtoisesti, mutta miespuhujien välittämän Raamatun tulkinnan vaatimuksesta. Tämä on tietysti huomattavan raskas henkilökohtainen uhraus, jonka moni rakkaudesta ja perheestä luopunut lestadiolaisnainen kokee kipuna elämänkaarensa eri vaiheissa.

Näyttää siltä, että osa vl-naisista ei enää suostu hyväksymään heille määrättyä naisen ja äidin osaa, vaan he ovat lähteneet kyseenalaistamaan opetusta. heistä osa on tuonut omia kokemuksiaan ja kriittisä näkemyksiään julkisuuteen vanhoillislestadiolaisuuden julkisillakiin keskustelupalstoilla ja blogeissa: Hakomaja Mopin palsta, "etnisten vanhoillislestadiolaisten" Omat Polut -blogi ja Suomi24-palsta.

Merkittäviä vanhoillislestadiolaisten naisten puheenvuoroja ehkäisykysymyksestä ovat olleet terveydenhoitaja Terttu Holmin (2009) ja tiedottajaRebekka Naatuksen (2011) kannanotot. SRK:n ehkäisykieltoa puolustavan kannanoton julkaisi ranualainen opettaja Tuuli Hintsala Päivämiehessä 5.10.2011 (Lasten vastaanottamiseen liittyy...) (En haikaillut helpon elämän perään).

Ihmisoikeusliiton avaama keskustelu antoi vl-naisille äänen[]

Tammikuussa 2009, Ihmisoikeusliiton nostettua julkisuuteen kysymyksen siitä, rikkooko herätysliikkeen ehkäisykielto kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joita Suomi valtiona on sitoutunut noudattamaan, myös eräät lestadiolaisnaiset ovat ensi kertaa rohkaistuneet tuomaan julkisuuteen käsityksiään tästä erityisesti naisia koskettavasta kysymyksestä.

Kotimaa-lehden haastattelussa 28.1.2009 terveydenhoitaja ja suurperheen äiti Terttu Holmi korosti, että naiset ovat joutuneet ottamaan kohtuuttomia terveydellisiä riskejä ehkäisemättömyysvaatimusten seurauksena. Monet ovat joutuneet alistumaan jopa kuolemanvaaraan.

"Vanhoillislestadiolainen kymmenen lapsen äiti, ylikiiminkiläinen terveydenhoitaja Terttu Holmi perää lestadiolaisen liikkeen sisälle aiempaa avoimempaa keskustelua ehkäisyn sallimisesta silloin, kun äidin tai vauvan henki on uhattuna.

- Mikään vakaumus ei saa olla niin sydämetön, että se johtaa niin epäinhimillisiin ratkaisuihin kuin mitä osa äideistä on tehnyt kieltäytyessään omantunnon syistä ehkäisystä terveytensä uhalla. Jos vakaumus velvoittaa kuoleman porteilla käymistä, se on liikaa vaadittu!

- Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään hoitoon. Miksi lestadiolaisäiti joutuu miettimään hulluuden rajamaille päätöksensä oikeellisuutta vielä senkin jälkeen, kun lääkärin on suositellut hänelle ehkäisyä painavista syistä?." (Kotimaa 28.1.2009.)

Televisiossa käsiteltiin ehkäisykieltoa useassa ohjelmassa. Talkshow-ohjelma Voimala tarkasteli vanhoillislestadiolaisuutta kahdessa ohjelmassa ja omisti toisen niistä yksinomaan ehkäisykysymykselle (Lestadiolaisäitien synnytyspakko). Tässä ohjelmassa oli keskustelemassa kolme vanhoillislestadiolaista naista: kätilö Rauni Kortesalmi pääkaupunkiseudulta, Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatus ja siihen aikaan Liedon seurakunnan tiedottajana toiminut Mari Leppänen. Naiset pöyrittelivät diplomaattisesti sanojaan, ja lopulta he kiistivät puheissaan sen, että herätysliikkeessä olisi voimassa ehkäisykielto. Kuten lestadioalisilla on tässä yhteydessä usein tapana, Naatus ja Leppänen jättäytyivät sen totemauksen taakse, että ehkäisy on liikkeessä naisen ja avioparin henkilökohtainen asia. Se jätettiin sanomatta, että tätä "henkilökohtaista asiaa" kontrolloidaan yhteisössä tarkasti. Myöhemmin Naatuksen ja Leppäsen lausunnot muuttuivat suorasanaisemmiksi ja perustellummiksi, mikä on vienyt keskustelua ja asiaa koskevaa tietoa arvokkaalla tavalla eteenpäin.

Kesällä 2009 äidinkielenopettaja Riikka-Maria Saukkonen oli Kotimaa-lehden haastateltavana (2.7.2009), samassa artikkelissa jossa haastateltiin myös pääsihteeri Hautamäkeä. Saukkonen totesi, että ehkäisy ei ole vl-uskovaiselle opillinen kysymys:

"Oululainen Riikka-Maria Saukkonen, 33, sanoo nähneensä elämäntilanteiden moninaisuuden. Siksi vanhoillislestadiolainen - liikkeen kielellä uskovainen - perhe voi hänen mielestään käyttää ehkäisyä. - Kyllä, ihminen voi olla uskomassa ja ehkäistä. Ehkäisy ei ole opillinen kysymys, vaan jokaisen perheen henkilökohtaisen keskustelun asia. Vanhempien pitää olla niin kartalla toistensa jaksamisesta, että lapsi saa olla joka kerta toivottu, neljän lapsen äiti sanoo. Riikka-Maria Saukkonen ei näe liikkeen nykytilannetta vastakkainasetteluna vaan kehityskulkuna. - Minulla on liikkeen sisällä kymmeniä ihmisiä, joille voin puhua näkemyksistäni. Keskustelu tästä on kiihtynyt, sillä meidän sukupolvellamme on siihen halua ja valmiuksia." (Toivanen 2009, s. 5.)

Rebekka Naatus julkaisi 2011 artikkelin ehkäisykysymyksestä teoksessa iloisen talon kellareissa. Tässä yhteydessä hän nosti laajemmin esille sen, että lestadiolaiset naiset ovat itse joutuneet vaikenemaan omaa ruumistaan ja sen kontrollia koskevasta ehkäisykiellosta leimatuksi joutumisen pelossa (Rebekka Naatus, YLEn haastattelu). Naatuksen suorapuheinen ja selkeä tapa viestiä sai kiitettävästi tilaa mediassa.

Lestadiolaiset naiset kertoivat myös nimettömästi mediassa ahdingostaan. Samoin anonyymihaastatteluissa paljastettiin, että ehkäisymenetelmiä käytetään ja se salataan muilta lestadiolaisilta yhteisössä, erottamisen pelossa.

Päivämiehessä v. 2011 ranualainen opettaja Tuuli Hintsala osallistui keskusteluun ja puolusti ehkäisykieltoa, mutta ei perustellut sitä Raamatulla, vaan uskontunnustuksella. Koska Jumala luo kaiken elämän, tätä elämän syntynmisen mahdollisuutta ei oel luvallista estää. hän korosti, että vanhoillislestadiolaisten suuret perheet eivät ole merkki erityisestä rakkaudesta lapsiin, vaan ne ovat seurausta uskosta, vakaumuksesta. Tuuli Hintsala katsoi, kuten asia aivan oikein onkin, että suuri perhe ei ole vanhoillislestadiolaisen naisen ja miehen oma valinta.

YLEn A-Studio haastatteli syksyllä 2012 ehkäisykieltokysymyksestä Oulun piispa Samuel Salmea, arkkiatri Risto Pelkosta sekä kahta vanhoillislestadiolaisuuteen kasvanutta mutta sittemmin liikkeestä irrottautunnutta suurperheen vanhempaa, blogisti Vuokko Ilolaa ja yrittäjä Sauli Karhua.

Piispa Salmi totesi haastattelussa, että kirkko kyllä neuvottelee vanhoillislestadiolaisten kanssa, mutta juuri ehkäisykielto ei hänen mukaansa ole vielä edes noussut asiana esiin neuvotteluissa.

  Lausunto on sikäli hämmästyttävä uutinen, jos siksi, että ehkäisykielto opillisena asiana poikkeaa luterilaisen kirkon opetuksesta ja vaikuttaa voimakkaasti kymmenien tuhansien luterilaisen kirkon jäsenten ja erityisesti lasten ja naisten elämään. Voisi olettaa, että kirkkoamme kiinnostaisi näin laajavaikutteinen oppi. Erikoista että asia "ei ole noussut esiin", vaikka SRK:n johtokunta ja piispa, jopa arkkipiispa, tapaavat pitää kokouksia ja tapaamisia vuosittain. Edellinen arkkipiispa Jukka Paarma kävi erityisesti ehkäisykysymyksestä keskustelun Oulussa SRK:n johdon kanssa vuonna 2009.

Katri Katajikko julkaisi Kotimaa-lehdessä syksyllä 2012 kirjoituksen, jossa hän kertoi vanhoillislestadiolaisten naisten kokemasta painostamisesta seksiin ilman ehkäisyä. (Kirjoituksen voi lukea täältä:)

Syksyllä 2013 oululainen vanhoillislestadiolaistaustainen kirjailija ja opettaja Pauliina Rauhala tarkasteli esikoisromaanissaan Taivaslaulu nuoren lestadiolaisen perheen kokemuksia ja kärsimystä, jotka koskettavat sekä vanhempia että lapsia. Kirjan herättämä kiinnostus nosti ehkäisykiellon seuraamukset suuren yleisön tietoisuuteen ja julkisen keskustelun aiheeksi mediassa.

Sananjulistajien tarkoitushakuista Raamatun tulkintaa[]

Ehkäisykiellolle esitetyt ”raamatulliset” perustelut osoittavat asiantuntematonta, mielivaltaista ja tarkoitushakuista Raamatun lukemista ja siteeraamista. Asiayhteydestään erotettujen, irrallisten Raamatun kohtien käyttö viittaa lisäksi fundamentalismiin. Se taas on ollut varsin vierasta lestadiolaiselle kristillisyydelle aikaisempina vuosikymmeninä.

Ennen julkilausuman perusteluja seuraavassa tarkastellaan sitä vanhoillislestadiolaisten keskuudessa yleistä luuloa, että ehkäisykielto sisältyisi luomiskertomukseen. Vl-puhujat ylläpitävät edelleen sitä luomiskertomuksen tulkintaa, että luomiskertomukseen sisältyisi ”käsky” lisääntyä. Ehkäisykieltoa luomiskertomuksella perustelevat puhujat viittaavat 1. Mooseksen kirjan sanoihin: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Moos. 1:28.)

Tämänkaltainen käsitys osoittaa, että Raamattua ei tunneta kokonaisuutena lestadiolaisuskovaisten eikä edes puhujien keskuudessa. Samoin ei ymmärretä, mikä on kristinopin käskyjen olemus.

Raamatun eri osilla on uskomisen näkökulmasta erilaisia tehtäviä. Kristinuskon ydin sisältyy ennen kaikkea Uuteen testamenttiin, armoevankeliumin ja Jeesuksen ristinkuoleman sovitussanomaan. Tämä tosiasia käy hyvin selävksi kun lukee Tunnustuskirjat ja perehtyy muutenkin Lutherin ajatteluun.

Raamatun eri tekstit kuvaavat luonnollisesti Jumalan toimintaa ja vaikutusta maailmankaikkeudessa. Mooseksen kirjaan sisältyvällä luomiskertomuksella on oma erityinen tehtävänsä. Luomiskertomuksen tarkoitus ei ole tarjota kristitylle käytännöllisiä hengellisen elämän ohjeita, vaan se kuvaa kaiken alkua ja luomisen eri vaiheita. Kertomus kuvaa Jumalan luoman maailman ja elämän yleisiä piirteitä, vertauskuvallisella tavalla, jolla myös yksinkertainen, suullisen kertomatiedon varassa elävä paimentolaiskansan jäsen saattoi saada selityksen maailman ja ihmisen synnystä ja tiedon Jumalasta.

Tällaisena kuvauksena sillä on vertauskuvallinen merkitys nykyihmisellekin, joka toki tuntee tieteellisen selityksen lajien kehityksestä. Luomiskertomuksella ei ole Raamatussa kuitenkaan käytännöllisen elämän ohjeiden eikä käskyjen roolia eikä luonnetta.

Toiseksi, ko. Mooseksen kirjan kohdassa käytetty sana "lisääntyä" sisältää rajallisen lisääntymisen erillismerkityksen. Tämä on vanhoillislestadiolaisuudessa jäänyt ymmärtämättä, ilmeisesti siksi, koska harva liikkeen sananjulistajista on perehtynyt Raamattuun sen alkukielillä.

"Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää (hepr. rabab) ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1 Moos. 1:28.)

Heprean lisääntymistä tarkoittava sana 'rabab' merkitsee ”tulla runsaaksi”, ”olla yllin kyllin”, ”olla riittävästi”.

Jumala ei siten ole tarkoittanut, että ihminen saisi luvan lisääntyä maksimaalisesti, eikä hän varsinkaan saa ylikansoittaa elinpiiriään, koko maapalloa, jossa elämme ja asumme. Ihmisen tulee lisääntyä kohtuullisesti, ”riittävästi”, siis niin että ihminen lajina säilyy.

Lisääntyminen on piirre, jonka Jumala asetti luomisessa sanallaan kaikkiin eläviin olentoihin, niin että ne lajeina voivat säilyä sukupolvesta toiseen.

Luomiskertomuksen tiettyä luomisen vaiheesta, lisäntymiskyvyn synnystä, kertovat sanat ”lisääntykää ja täyttäkää maa” eivät suinkaan ole vain ihmisten toimintaan liitettävä piirre, eivätkä siitäkään syystä hengellisen elämän käsky. Jumalan sanat koskevat kaikkia eläviä lajeja yleisenä ominaisuutena. Jumala teki kaikista elävistä olennoista sellaisia, että ne kykenevät lisääntymään ja säilymään lajina. Lisääntyminen on näin elävien eliöiden biologinen lajiominaisuus, jonka Jumala antoi luomisessa kaikille eliöille: ”lisääntykää ja täyttäkää maa”.

Aivan samoin kuin Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus!", ja valkeus tuli (Jumala loi sen), samalla tavoin tapahtui lisääntymiskyvyn luomisen kohdalla. Jumala sanoi: "Lisääntykää!", ja elävät olennot saivat tämän ominaisuuden, vietin, kyvyn säilyttää lajiaan. Näin Raamattu kuvaa evoluutiossa tapahtuneen kehityksen meille symbolisesti (metaforisesti eli vertauskuvallisesti). Sana "lisääntykää" ei siis ole tässä merkitykseltään käsky, vaan Jumalan luova teko.

Kuten tunnettua, näin myös tapahtui: kaikki maailman eliölajit bakteereista metsän puihin, kaloihin, lintuihin ja ihmiseen saakka pyrkivät lisääntymään, säilyttämään elinvoimansa ja myös sopeutumaan kulloisiinkin olosuhteisiinsa, niin että voivat edelleen säilyä ja lisääntyä lajina. On tärkeää huomata, että lisääntymisen vietin lisäksi Jumala asetti eliöhin eriasteisen mukautumis- sopeutumiskyvyn, joka mahdollistaa eri tyyppisissä ympäristöissä. Ihmisellä tämä kyky on biologien mukaan kaikkein monipuolisin ja tehokkain.

Tämän seikan luomiskertomus meille opettaa, ja saman seikan olemme oppineet myös tieteellisenä tietona koulubiologiasta.

Biologinen lisääntymisprosessi on luonnollinen ilmiö eikä sinällään kuulu erityisesti hengellisyyden piiriin. Tällaisten seikkojen hengellistäminen on lähinnä taikauskoa eikä sille löydy perusteita Jumalan sanasta.

Vanhassa Testamentissa oleva hengellinen opetus sen sijaan sisältyy ennen kaikkea kymmeneen käskyyn, jotka itse Jumala antoi Moosekselle, ja jotka Luther sittemmin on meille selittänyt Katekismuksessaan. Enempää ehkäisykielto kuin lisääntymiskäskykään eivät sisälly käskyihin. Tämä on loogista, sillä hengellisen elämän lakeihin ei tietenkään ole ollut tarpeen sisällyttää Jumalan jo luomisessa eliöihin liittämiä tyypillisiä ominaisuuksia. Se mikä on jo luomisessa ihmislajilla luonnostaan, ei vaadi erikseen käskemistä.

Lisääntyminen on elävän olennon ominaisuus, ei niihin niiden ulkopuolelta kohdistuva erillinen käsky. Lisääntyminen on samantyyppinen elävän olennon ominaisuus kuin vaikkapa nälkä ja jano, ravinnon hyödyntäminen, kasvaminen, aistiminen ja kullekin lajille tyypillisten piirteiden ilmeneminen. Sellaista mikä on olennolle luontaista, ei tarvitse käskeä.

"Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1, 28.)

Tässä kohtaa Jumala osoittaa vielä, että ihminen on tietyllä erityisellä tavalla muista elävistä lajeista poikkeava eliö. Hän on ylivertainen järjellisenä olentona, minkä Jumala osoittaa lausuessaan kehotuksen: ”Ottakaa se valtaanne.”

Tämä taas on nimenomaan ihmistä velvoittava käsky. Sillä järjellisyys ei ole kaikille eliöille luontainen piirre eikä mahdollisuus. Vain ihminen kykenee tiedon ja tieteen avulla hyödyntämään elinympäristönsä mahdollisuuksia ja vaikuttamaan siihen, ratkaisevasti toisella tavoin kuin muut lajit. Ihminen kykenee myös vaikuttamaan omaan terveyteensä, menestymiseensä, elämäntapaansa, ravinnonsaantiin ja toimeentuloonsa, Jumalan antaman järjen ja viisauden avulla kehittämänsä teknologian avulla, esimerkiksi lääketieteen avulla. Lisääntymislääketiede, mukaan luettuna ehkäisykeinot, on siten yksi alue, jonka kehittyminen on Jumalan ihmisen jo luomisessa asettaman lajipiirteen, järjellisyyden tulosta. Tieteet ja teknologia ovat Jumalan lahja ihmiskunnalle.

Tässä on taas syytä tutkia alkukielistä Raamattua. Heprean kielen sana "vallita". hepr. raadaah sisältää merkityksen ”rinnalla kulkemisesta”. Ihminen on siten tarkoitettu jo lajina vaalimaan ja suojelemaan elämää, sillä hän on muun elävän luonnon rinnalla kulkijana riippuvainen maasta ja kaikesta elollisesta.

"- - ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu"” (1 Moos. 1:28).

Hengellisiä käskyjä sen sijaan ovat VT:ssa juuri ne laintaulut, eli meidän katekismuksestamme oppimamme kymmenen käskyä. Kuten tunnettua, Jeesus ristinkuolemallaan vapautti näitä lakeja vastaan rikkoneen ihmiskunnan Jumalan edessä käskyjen rikkomiseen liitetyistä seuraamuksista, eli iankaikkisesta kuolemasta. Jumala antaa kullekin ihmiselle kaikki rikkomukset ja synnit armostaan anteeksi; "yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden".

Tämän armon uskomisen ehdoksi ei ole Jumala asettanut mitään, ts. ihminen ei voi minkään käskyn täyttämisellä ansaita armoa. Armo on Jumalan lahja.

Uskovaista sitova käsky Jeesuksen armotyön jälkeen on vain se tunnettu kiteytys, jonka Jeesus ilmaisee Matteuksen evankeliumissa: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matt. 22: 36-40.)

Seuraavaksi tarkastellaan lähemmin SRK:n julkilausumassaan esittämiä Raamatun kohtia, joilla julkilausuman laatinut pääsihteeri Aimo Hautamäki pyrkii perustelemaan ehkäisykieltoa. Seuraavassa tulee myös osoitetuksi se, että viittaukset Raamattuun ovat tässä yhteydessä harhaanjohtavia eivätkä ne todellisuudessa viittaa ehkäisykieltoon lainkaan. Kiellolla ei siten ole perusteita Raamatussa.

SRK:n vuosikokous toteaa pääsihteeri Aimo Hautamäen laatimassa julkilausumassa: ”4. Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois. (1. Sam. 2:6; Job 10:12; Ps. 139:13-16) Ihmisellä ei ole niihin valtaa. Tämä koskee myös eutanasiaa ja aborttia. Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä.” Seuraavassa tarkastellaan kutakin edellä mainittua Raamatun kohtaa erikseen.

1) Viittaus Samuelin kirjaan (1. Sam. 2:6) Kyseessä on erään Vanhan Testamentin henkilön, Hannan, kiitosrukous. Hanna on toinen Elkana-nimisen miehen kahdesta vaimosta. Hanna oli ollut murheissaan siitä, ettei ollut vastoin toivomuksiaan tullut raskaaksi. Elkanan toinen vaimo, joka oli synnyttänyt lapsia, oli vuosia ilkeämielisesti pilkannut Hannaa tämän lapsettomuudesta.

Rukoiltuaan hartaasti Jumalalta lasta Hannan toive lopulta toteutui. Niin hän toimittaa kiitosrukouksen ja kiittää Herraa. Siinä hän toteaa: ”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.” (1. Sam. 2:6.) Kiitosrukous, jossa Hanna kiittää Jumalaa siitä, että oli tullut raskaaksi, eikä jäänytkään lapsettomaksi, ei käy mitenkään perusteeksi ehkäisykiellolle. Se kuvaa vain sitä luonnollista kiitollisuutta, jota aviopari tuntee kun hartaasti odotettu lapsi saadaan perheeseen.

Tässä Hannan kiitosrukous kokonaisuudessaan: ”Hanna sanoi hänelle: ’Herrani, niin totta kuin elät, minä olen se nainen, joka viipyi pitkään luonasi rukoilemassa Jumalaa. Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle mitä pyysin. Nyt minä luovutan hänet Herralle. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan."’ Sitten he kumartuivat rukoilemaan Herraa. Hanna rukoili sanoen: ’-- Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen. Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio. Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän punnitsee teot. Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima. Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä, mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka. Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin. Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä, mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka. Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin. Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan. Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan. Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty. Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan, kun Korkein jylisee taivaasta. Herra tuomitsee koko maanpiirin. Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!’ Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa.” (1. Samuelin kirja 1: 26-28.)

Hanna siis kiittää Jumalaa siitä, ettei hän jäänyt lapsettomaksi. Tällä Raamatun kohdalla ei ehkäisykieltoa voida perustella.

2) Toiseksi julkilausuma perustelee ehkäisykieltoa Jobin kirjan jakeella (Job. 10:12): ”Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.” Hautamäki on irrottanut jakeen asiayhteydestään Raamatun tekstissä. Se on osa kaikkien tunteman Job-raukan epätoivoista puhetta Jumalalle, joka on piinannut häntä julmasti, lyötyään vetoa Saatanan kanssa palvelijansa Jobin uskollisuudesta. Kun luemme huolellisesti ja useampia jakeita ko. kohdasta Jobin kirjaa, ymmärrämme mistä tässä asiayhteydessä on kyse. Job muistuttaa Jumalaa sitä, miten hän itse, osana ihmiskuntaa, on Jumalan tekoa, ja miten Jumala on aikaisemmin osoittanut häntä kohtaan suopeutta luodessaan hänet. Job moittien ihmettelee nyt, kuinka Jumala on nyt alkanut häntä, omaa luomustaan, ankaralla tavalla kiusata: ”Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan. Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet? Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee? Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet? Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt, vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään. Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut? Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen? Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston, olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon. Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.” (Job 2-12.) Tämä Jobin omaa puhetta oleva teksti on Vanhan Testamentin ja koko Raamatun puhuttelevimpia kohtia ihmisen epätoivosta ja Jumalan kyselemisestä. Puhe kuvaa koskettavasti ihmisen masennusta ja toivottomuutta epäoikeudenmukaisen kohtalon lyömänä.

Kyseessä on puhutteleva runollinen teksti, jossa ei ole lainkaan kyse ehkäisystä eikä ihmisen lisääntymiseen vaikuttamisesta, ei myöskään sellaisen kieltämisestä. Tällä Jobin puheella ei voida mitenkään perustella ehkäisykieltoa.

3) Kolmantena Raamatusta otettuna argumenttina Aimo Hautamäki viittaa Psalmeihin (Ps. 139:11-16). Psalmi kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken.

Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” (Ps. 139:1-18.) Tämä psalmi kuvaa Jumalan olemusta, kaikkinäkevyyttä ja kaikkitietävyyttä.

Psalmeissa, joita kokonaisuutena voidaan pitää Raamattuun sisältyvänä runollisena rukouskirjana, voidaan erottaa viisaus-, rukous- ja valitusrunoja. Psalmeissa ei ole varsinaisia hengellisiä käskyjä eivätkä ne kristillisessä tulkintaperinteessä edusta muutoinkaan Raamatun hengellistä ydintä. Kyse on yksinomaan runollisesta kielikuvasta, vertauskuvallisesta puhetavasta, jolla halutaan sanoa painokkaasti, että ihminen on Jumalan luoma ja koko elämämme kuuluu Jumalalle, mennyt, nykyinen ja tuleva. Tällä ei siis myöskään voida perustella ehkäisykieltoa. Psalmissa ei viitata sellaiseen.

Huolimaton ja mielivaltainen Raamatun irrallisten lauseiden heittely ehkäisykiellon perusteeksi ei voi olla herättämättä vakavia kysymyksiä. Osoittaako tämä synnin käsitteen hämärtymistä ja sekä Raamatun että kristinopin luvattoman heikkoa tuntemusta. Vai onko kyse 1960-luvulla herätysliikkeeseen luodusta kiellosta, jota SRK:n edustajat ja saarnaajat yrittävät kuulijoita ja lukijoita manipuloiden hengellistää, siinä epäonnistuen.


Viidennestä käskystä: ihmisen solut eivät ole ihmisolentoja

Toisinaan vl-saarnaajat ja vanhoillislestadiolaiset kirjoittajat perustelevat ehkäisykieltoa viidennellä käskyllä: ”älä tapa”. Saarnoissa puhujat ovat rinnastaneet ehkäisyn käytön siekailematta murhaan.  Näin 1960-luvulla:

”Murha-sanan tilalle on annettu uusi nimi ’perhesuunnittelu’. Synnin peitteeksi on vedetty rakkaus.” (Päivämies 26.10.1966)

”Ehkäisy on saastaisuuden ja murhan synti. Saastaisuutta on sukupuoliyhteys avioliitossa, mutta yritys ehkäistä raskaus. Lisäksi ehkäisy on murha, koska se estää elämän syntymisen.” (Päivämies 14.6.1962.)

Ja 2000-luvulla:

"Olen iloinnut siitä että uskovaisilla tässä ajassa on vielä rakkautta ottaa vastaan se elämä, ne lapset joille Jumala on tahtonut elämän antaa. Muistamme ajat että tuolloin 60-luvulla oli tällainen opetus yhteiskunnassamme, että kiersivät terveydenhoitajat avioparien luona esittelemässä, kuinka on mahdollista säädellä lasten syntymää. Se on ihmisteko. Se on lähellä murhan syntiä, kun tartutaan tuohon Jumalan säätämään elämään. Jonka Jumala on säätänyt.  (Aatos Mehtälä, saarna Reisjärven_opistoseuroissa 12.7.2014. Ks. myös alaluku" Ehkäisykannanottoja lestadiolaisessa liikkeessä", artikkelissa Korpijaakko: Seppo Lohi: Emme ole keskustelleet ehkäisystä 42 vuoteen).  Viidennellä käskyllä ei kuitenkaan voi ehkäisyn kieltämistä perustella. Viides käsky koskee Lutherin Ison Katekismuksen selityksen mukaan ihmisten keskinäisiä suhteita.

Siittiö ja munasolu eivät ole ihmisiä, vaan ihmisessä olevia soluja. Solut eivät ole ihmisolentoja. Ihmisen solujen hengellistäminen ei ole Raamatun mukaista, vaan taikauskoa.

Viides käsky ei velvoita hedelmöityksen tapahtumiseen eikä kiellä hedelmöityksen rajoittamista. Tässä lestadiolaispuhujat ovat vuosikymmeniä opettaneet harhaoppia ja saaneet aikaan vakavan kristinopilliseen vääristymän.

"Älä tapa" tarkoittaa, että toisen ihmisen tappaminen on synti, mutta syntiä ei ole vain fyysinen hengen riistäminen toiselta. Käsky velvoittaa huolehtimaan lähimmäisestä kaikin tavoin ja toivomaan hänelle hyvää. Myös lähimmäisen tietoinen loukkaaminen, häneen vihastuminen ja hänestä huolehtimatta jättäminen on sama tappamisen synti.

Kun ihminen vihastuu toiselle ja käyttäytyy loukkaavasti häntä kohtaan, esim. käyttää karkeaa kieltä, kiroilee tms., hän syyllistyy Lutherin mukaan tappamisen syntiin. Loukkaamista on pyydettävä anteeksi. Välinpitämättömyys kärsivien ja sorrettujen ihmisten ahdingosta on samoin tappamista. Jumala on tähdentänyt tässä käskyssään ehdotonta lähimmäisenrakkautta ja ihmisten velvollisuutta pyrkiä keskenään hyviin väleihin.

Uskonpuhdistaja Martti Luther selittää Isossa Katekismuksessa viidettä käskyä mm. seuraavasti:

"Tämä käsky tähdentää siis sitä, ettei kenellekään saa tehdä mitään pahaa minkään ilkityön vuoksi, oli se sitten miten ansaittua tahansa, sillä tappamisen ollessa kiellettyä on kielletty myös kaikki tappamiseen mahdollisesti johtavat syyt. Sillä vaikka moni ei tapakaan, hän kuitenkin kiroilee ja toivottaa lähimmäisilleen sellaista mikä, jos se toteutuisi, lopettaisi lyhyeen hänen juoksunsa. Koska tällainen toiseen kohdistuva kärsimättömyys on piintynyt jokaisen luontoon ja on yleinen käytäntö, Jumala tahtoo raivata juuriaan myöten pois ne syyt, joiden vuoksi sydän katkeroituu lähimmäiseen.

Jumala haluaa totuttaa meitä pitämään tätä käskyä koko ajan peilinä silmiemme edessä, ottamaan huomioon hänen tahtonsa sekä jättämään kärsimämme vääryyden hänen haltuunsa luottavaisin sydämin ja hänen nimeään avuksi huutaen. Raivotkoon toiset murhanhimoisessa vihassaan, tehkööt mitä tekevät.

Ihmisen on näin opittava hillitsemään vihansa sekä pyytämään sydämeltään kärsivällisenä ja hyväntahtoisena erityisesti niitä kohtaan, jotka aiheuttavat hänessä suuttumusta, toisin sanoen vihamiehiään kohtaan.

Tehtävämme on nyt painaa mahdollisimman selvästi oppimattomien mieleen, mitä merkitsee käsky "älä tapa".

Koko asian ydin on sen vuoksi ensiksi: Ketään ei saa vahingoittaa kätten teoin eikä myöskään käydä puhein yllyttämään tai neuvomaan sellaiseen.

Ei saa myöskään käyttää eikä suvaita minkäänlaista menettelyä, joka loukkaa toista.

Ja vihdoin, ketään kohtaan ei saa sydämessään kantaa vihaa eikä kenellekään toivottaa suuttumuksen tai kaunan vuoksi pahaa. Ei siis pidä syyllistyä kenenkään ruumiin tai sielun vahingoittamiseen.

Erityisesti tämä käsky kieltää sinua vahingoittamasta sellaista, joka toivoo tai aiheuttaa sinulle pahaa. Onhan pahan tekeminen sellaiselle, joka suhtautuu sinuun hyvänsuovasti tai tekee sinulle hyvää, suorastaan perkeleellistä, ei enää inhimillistä.

Toiseksi: Tätä käskyä ei riko ainoastaan se, joka tekee pahaa, vaan myös se, joka ei tee lähimmäiselleen hyvää, ei estä eikä torju häntä kohtaavaa pahaa, ei suojele eikä pelasta häntä kärsimyksistä ja vammoista, vaikka voisi niin tehdä.

Jos päästät jonkun menemään alastomana, vaikka voisit hänet vaatettaa, olet päästänyt hänet paleltumaan kuoliaaksi. Jos näet jonkun kärsivän nälkää etkä ruoki häntä, jätät hänet kuolemaan nälkään. Samoin jos huomaat, että joku on tuomittu kuolemaan tai on siihen verrattavassa ahdingossa, etkä pelasta häntä, vaikka tietäisit, millä keinoin se kävisi päinsä, olet tappanut hänet. Sinua eivät auta verukkeesi, ettet muka ole avustanut, neuvonut tai teollasi siihen osallistunut, sillä olet kieltänyt häneltä rakkautesi ja evännyt sen hyvän teon, mikä olisi pitänyt hänet hengissä.

Siksi Jumala syystä kutsuu murhaajiksi kaikkia niitä, jotka eivät olet hädässä ja hengenvaarassa lähimmäistä neuvoneet tai auttaneet. Hän antaa viimeisenä päivänä hirveän tuomion langeta heidän ylitseen, kuten Kristus itse julistaa.

Hän on lausuva: "Minun oli nälkä, ettekä te antaneet minulle syödä; minun oli jano, ettekä te antaneet minulle juoda; minä olin outo, ettekä te ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ettekä te vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ettekä te käyneet minua katsomassa." Te olisitte toisin sanoen jättäneet minut ja minun omani kuolemaan nälkään, janoon ja kylmään, petojen raadeltaviksi, menehtymään vankeuteen ja tuhoutumaan hätään. Merkitseekö tämä mitään muuta kuin saada murhaajan ja verikoiran nimi? Sillä vaikka et olisikaan syyllistynyt tuohon tekemällä jotakin, olet kuitenkin antanut onnettomuuden kohdata ja tuhota hänet, mikäli asia on sinusta riippunut.

Tämä on aivan sama asia kuin jos näkisin jonkun kamppailemassa hengestään purjehtiessaan syvillä vesillä tai putoamassa liekkeihin, enkä ojentaisi kättäni temmatakseni hänet turvaan ja pelastaakseni, vaikka voisinkin sen tehdä. Eikö silloin koko maailma pitäisi minua murhaajana ja roistona?

Jumala tarkoittaa siis varsinaisesti, ettemme saa sallia pahaa tapahtuvan yhdellekään ihmiselle, vaan että meidän on kaikin tavoin osoitettava hyvyyttä ja rakkautta, minkä on, sanottakoon se vielä kerran, kohdistuttava erityisesti vihollisiimme. Hyvän tekeminen ystävälle on näet pelkkä pakanallinen hyve, kuten Kristus sanoo Matteuksen viidennessä luvussa." (Luther: Iso Katekismus.)

Vanhoillislestadiolaisten virheellinen tulkinta Lutherin Avioelämästä-teoksesta

Vanhoillislestadiolaiset ovat ehkäisykieltoa perustellessaan viitanneet Lutheriin, joka kirjoitti:

"Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää', ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme." (Valitut teokset III: Avioelämästä, s. 198.)

Luther kävi taisteluun katolisen kirkon selibaattimääräyksiä vastaan. Katolinen kirkko kielsi ja kieltää yhä paavin, piispojen, pappien, munkkien ja nunnien avioliitot. Luther perusteli näkemystään, todeten että sukupuolisuus ja lisääntymisvietti on Jumalan ihmiseen luoma ominaisuus, jota ei voida verrata kymmeneen käskyyn. Sen olemassaolo "ei ole meidän vallassamme", eli kyseessä on "enemmän kuin käsky”, nimittäin luonnollinen vietti ja voima, seksuaalinen kyky, jonka harjoittaminen on yhtä luonnollista kuin janon ja nälän sammuttaminen. Emme voi hyvin, jos loputtomiin joudumme elämään janon ja nälän vaivaamana. Sukupuolisuus on vastaava luonnollinen tarve.

Lutherin mukaan oli kohtuutonta ja Jumalan tahdon vastaista vaatia kirkon työntekijöitä sitoutumaan naimattomuuteen. Se oli luonnotonta ja Jumalan antaman ominaisuuden ja kyvyn halveksimista (nimimerkki x-vl Hakomajan keskustelupalstalla). Kuten tunnettua, Luther avioitui itsekin, entisen nunnan kanssa.

Vanhoillislestadiolaiset puhujat ovat ymmärtäneet Lutherin sanat ”enemmän kuin käsky” täysin virheellisesti lisääntymisvelvoitteeksi. Sellaista ei Raamattu opeta, eikä Luther myöskään. Näin vanhoillislestadiolaiset ovat kääntäneet Lutherin perustelun ihmisen luonnollisesta, biologiaan pohjautuvasta lajityypillisestä sukupuolisesta halusta päälaelleen ja tehneet ihmisen lisääntymisestä pakollisen osan hengellisyyttä. Tämä on hämmentävä osoitus siitä, miten ohutta ja pinnallista vanhoillislestadiolaisuuden sananjulistajiksi valittujen miesten opillinen ymmärrys saattaa olla.

Ehkäisykiellon painotukset eri aikoina[]

Ehkäisykielto nousi esiin SRK:n julkilausumissa ja Päivämiehessä 1960-luvulla, samaan aikaan kun suuri joukko vanhoillislestadiolaisia pappeja ja muita teologeja erotettiin, joutui eroon tai itse irrottautui herätysliikkeestä. Vuosien mittaan SRK:n johtokunta ja Päivämies-lehden kirjotiukset ovat painottaneet ehkäisykieltoa eri tavoin. Seuraavassa on kooste määräyksistä eri vuosikymmeniltä.

1)Ennen sotia ei syntyvyyden säännöstelyyn otettu kantaa.

2)Päivämies vuodelta 1957: asia nähdään pariskunnan ja lääkärin välisenä ratkaisuna:

"Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden...me myös siirrämme vastuun syntyvyyden aiheelliseksi katsotusta rajoittamisesta kokonaan lääkärin vastuulle." (Päivämies 1957)

3) Sen jälkeen kun 2/3 lestadiolaisista papeista oli erotettu tai eronnut herätysliikkeestä, se jäi maallikoiden johdettavaksi. Raamatuntulkintaan ilmaantui voimakkaasti jyrkkenevä ja tiukkeneva linja. Kymmenessä vuodessa suhtautuminen ehkäisyyn muuttui täysin kielteiseksi. Päivämies-lehdessä julkaistiin jyrkkiä kannanottoja asiasta ja ehkäisyn kieltämistä perusteltiin sillä, että ehkäisy merkitsee syyllistymistä murhaan.

"Ehkäisy on saastaisuuden ja murhan synti. Saastaisuutta on sukupuoliyhteys avioliitossa, mutta yritys ehkäistä raskaus. Lisäksi ehkäisy on murha, koska se estää elämän syntymisen…" (Päivämies.14.6.1962)

Virallinen vanhoillislestadiolaisuuden päätös ehkäisyn kieltämisestä tehtiin vuonna 1967.

"Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei sovi kristitylle."

Kannaotossa ehkäisykiellosta tehtiin niin kireä, että vain naisen ehdoton, todettu kuolemanvaara salli ehkäisyn:

"Silloin kun nähdään odottava äiti kuolemanvaaran edessä, saa kristitty myös nähdä Jumalan tahdon ja alistua tarvittaessa äidin hengen pelastamiseksi välttämättömään." (Päivämies 1967)

4) 1970-luvulle tultaessa kieltoa edelleen kiristettiin. Päivämiehen vuonna 1974 julkaisema tulkinta osoittaa, että enää ei sallita edes "erillään olemista" eli selibaattia. Opin määrittelijät sallivat avioparille luvallisena lyhyen selibaattiajan ainoastaan silloin, jos kyseessä on "hetkellinen sairaus". Lisäksi korostettiin, että naisen hengenmenetyksen uhka ei ole mikään syy eikä lupa ehkäisyyn.

"...Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen, jos sen tarkoituksena on vain se, että ei saataisi lapsia. Se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näillä tekosyillä käyttää väärään tarkoitukseen. usein joutuu myös sellaisiin kysymyksiin, että onko alistuttava näissä asioissa silloin kun terveys on heikko, ja jokainen synnytys näyttää äidille vaaralliselta. On luonnostaankin selvää, että kaikki synnytykset ovat vakava ja toisaalta vaarallinen asia. On kuitenkin muistettava se tosiasia, että Jumalan kädessä on päiviemme luku. Jos niin käy, että matkan pää koittaa synnytyksen yhteydessä, ei siinä tarvitse jäädä itseä syyttelemään." (Päivämies 23.10.1974.)

5) Puhujainkokouksen virallisessa päätöksessäkiristettiin tulkinta tämän mukaiseksi. Päivämies julkaisi vuonna 1979 puhujienkokouksen äärimmäisen tiukan kiellon, joka käytännössä vaati uhraamaan naisen hengen, sillä se ilmoitti suorin sanoin että naisen hengenmenetyksenkään uhalla ehkäisyä ei sallita:

"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen." (Päivämies 14.2.1979.)

6) Kieltoa toisteltiin samanlaisena 2000-luvulle saakka. Esimerkiksi toukokuussa 2005 Päivämiehen pääkirjoitus totesi yksiselitteisesti:

"Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa."(Päivämies, 12.5.2005, pääkirjoitus.)

Yllättäen Päivämies kuitenkin julkaisi saman vuoden syksyllä jo eläkkeellä olleen ainakin Pohjoise-Suomessa hyvin tunnetun vanhoillislestadiolaisen kirurgin Pentti Kärkölän haastattelun lokakuussa 2005. Tässä haastatelussa Pentti Kärkölä lausui moniselitteisen ajatuksen, jota alettiin innokkkaasti välittömästi pitää "virallisena uutena ehkäisytulkintana":

"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)

Lääketieteellisistä syistä ehkäisy näyttäisi Kärkölän käsityksen mukaan olevan sallittu tapauksissa, joissa naisen terveydentila sitä vaatii. Kärkölä ilmaisi asian kuitenkin epämääräisesti, epätäsmällisellä ilmaisulla. Mikä on "ratkaisu jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinan"? Nähtävästi kohdunpoisto. Lausuntoa on yleisesti tulkittu siten, kuten useimmat puhujat ovat sen tulkinneet, että jos naisen terveys on mennyt niin huonoksi (esim. tiheiden raskauksien ja synnytysten seurauksena), että terveys ei enää uutta raskautta kestä jaan hengenmeno on vakava uhka, tällöin uskovaisella naisella on mahdollisuus pyytää lääkäriltä kohdunpoistoa. Tähän ratkaisuun viittaa kirjoittajanimimerkki O.M. VL-Foorumilla:

Jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat pyrkineet tulkitsemaan kirurgi Kärkölän lausunnon tarkoittavan myös sitä, että uskovainen voisi käyttää normaaleja ehkäisymenetelmiä tapauksessa, jossa raskaus uhkaa naisen terveyttä, joutumatta luopumaan kokonaan kohdustaan. Kyse lienee kuitenkin vain kirugisista toimenpiteistä, jotka ovat sallittuja. Kärkölän lausunnon pohjalta ehkäisyn sallimista koskeva tulkinta on vl-liikkeessä tiukasti torjuttu. Esimerkiksi vl-teologi ja pappi Juhani Alaranta on Siionin Lähetyslehdessä kiistänyt, että ehdottomaan ehkäisykieltoon olisi tehty lievennyksiä (Alaranta 2006). Samoin nettikeskustelija O.M. on todennut: "Jos elimellisen sairauden hoito sitä edellyttää, voidaan tehdä kirurgisia toimenpiteitä, joista voi olla seurauksena lisääntymiskyvyttömyys. Henkisiä sairauksia ja masennusta voidaan hoitaa psyykelääkkeillä ja terapialla. Sellaisissa tapauksissa aviopuolisot voivat yhteisymmärryksessä sopia pidättymisestä." (O.M. 2008.)

Analyysi Alarannan artikkelin rivienvälisestä sisällöstä eli lukuohje: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020182839

Kuvitelma hedelmöittymistään odottavien vauvojen varastosta eli ihmisen "pre-eksistenssistä" on hölynpölyä[]

Lestadiolaisopetuksessa saarnaajat ovat teoretisoineet, että ihminen kykenisi estämään Jumalan ennakkoon päättämää luomistyötä, jos aviopari säännöstelee hedelmöittymistä ja vaikuttaa jollain tavoin perheen kokoon. He ovat syyllistäneet ehkäisyä puolustaneita väittämällä, että siten ihminen "puuttuu Jumalan luomistyöhön".

Monet saarnaajat ovat julkisesti väittäneet, että Jumala olisi ennakkoon määritellyt jokaiselle yksittäiselle avioparille tahi naiselle ”oikean” lasten määrän. Puhujat ovat ilmoittaneet, että uskovaisen ihmisen, avioparin, tulee pyrkiä täyttämään tämä ajateltu Jumalan ennalta asettama lasten määrä. Jokaisella avioliitossa olevalla naisella olisi siten tietty raskauksien ja synnytysten kiintiö, jonka Jumala on hänelle ennalta ajatellut ja vaatii häntä sen täyttämään. Raamatusta ei löydy mitään mainintaa tällaisesta velvoitteesta.

Esimerkki saarnaaja Einari Rimpiläisen hartauskirjoituksesta Siionin lähetyslehdestä: "Suokoon Jumala, ettei Hänen valtakuntansa sisäpuolella tällaisia huonoja asioita tapahtuisi, ja ettei kenenkään aviosäädyssä olleen tarvitseisi kuoleman hetkellä huutaa, niin kuin erään vaimoraukan, että 'kahdeksan lasta vaaditaan, mutta ei ole kuin kaksi antaa.'” (Rimpiläinen 1949.)

Toinen esimerkki saarnaaja Pauli Korteniemen saarnasta: "Mutta minä uskon sillä lailla, että vaikka olisi kuinka uskovainen isä, joka helpompien päivien tähden ei tahdo tänne maailmaan lapsia saattaa, niin hän taitaa joutua helvetin vaivassa niille syntymättömille lapsillensa leipää otsa hiessä hankkimaan. Kuulkaa, se on huokeampi täällä otsa hiessä lapsille leipää hankkia kuin helvetissä, kun Jumala meille sitä leipää vielä siunaa. Ja minä uskon, äidit rakkaat, jos ette täällä tahdo kivulla synnyttää lapsia, niin te ette pääse lasten kanssa iankaikkista elämää nauttimaan, mutta teidän pitää alkaa helvetin vaivassa ja helvetin tuskissa niitä syntymättömiä lapsia vielä synnyttämään."(Korteniemi 1962.)

Tuore esimerkki on vuodelta 2014. Maallikkopuhuja Aatos Mehtälä korostaa, että ehkäisy on syntiä, koska Jumala on tahtonut antaa elämän niille lapsille, jotka eivät ole vielä hedelmöittyneet.  Siksi ihminen, mikäli aikoo elää uskovaisena ja päästä taivaaseen, ei saa puuttua lisääntymiseensä.  

" Olen iloinnut siitä että uskovaisilla tässä ajassa on vielä rakkautta ottaa vastaan se elämä, ne lapset joille Jumala on tahtonut elämän antaa. Kun muistan 54 vuotta avioliitossa olleena, me muistamme ajat että tuolloin 60-luvulla oli tällainen opetus yhteiskunnassamme, että kiersivät terveydenhoitajat avioparien luona esittelemässä, kuinka on mahdollista säädellä lasten syntymää. Se on ihmisteko. Se on lähellä murhan syntiä, kun tartutaan tuohon Jumalan säätämään elämään. Jonka Jumala on säätänyt."  – Aatos Mehtälä, saarna Reisjärven opistoseuroissa 12.7.2014. Ajattelu näyttää pohjautuvan ns. pre-eksistenssioppiin, eli taikauskoiseen käsitykseen siitä, että ihmiset ovat ennalta, ennen siittämistä olemassa, "odottamassa" jossain tuntemattomassa paikassa hedelmöittymimstä, siitetyksi tulemista ja syntymäänsä.

Tämä ajatus sisältyy selvimmin SRK:n vuonna 2009 julkistamaan kannanottoon ehkäisykiellosta. Siinä todetaan:

"Avioliiton varsinaisena tehtävänä on suvun jatkaminen. Avioliiton välityksellä Jumala lahjoittaa lapset. Tätä luomistapahtumaa varten Jumala kutsuu työtovereikseen äidin ja isän --.

Tästä lasta arvostavasta ihmiskuvasta nousee itsestään selvänä lapsen oikeus elämään, olemassaoloon, vanhempiin, kotiin ja kasvatukseen, jotka kytkeytyvät saumattomasti avioliittoon. Ja tämä ei koske pelkästään jo hedelmöitynyttä munasolua, josta elämän katsotaan kohdussa alkavan."

http://www.srk.fi/index.php?p=alustus_282009

Kun tekstissä todetaan, että "tämä ei koske pelkästään jo hedelmöittynyttä munasolua", on kysyttävä, kenen ihmisen "oikeudesta" tällöin on kyse. Lausuma paljastaa, että SRK:n julkilausumassa puhutaan ei vielä olemassa olevien ihmisten oikeuksista tulla hedelmöitetyiksi. Tällaisia "ihmisoikeuksia" ei mistään kohtaa Raamatusta ilmene.

Yleisesti länsimaissa ihmisoikeuksien katsotaan alkavan syntymästä, ja sikiön ihmisoikeuksista säädellään erikseen. Toistaiseksi missään ei ole ulotettu lainsäädännöllisiä ihmiseksi tulemisen oikeuksia ihmisen sukusoluihin, siis aikaan ennen hedemöittymistä. Ajattelu johtaisi loogiseen loppuunsa vietynä varsin eriskummallisiin seuraamuksiin.

Mutta sen sijaan kirkon historiassa pre-eksistenssioppi tunnetaan yhtenä kerettiläisyyden ilmentymänä. Vanhoillislestadiolaisten käsityksellä ihmisen ennalta olemisesta on tunnistettu esikuva. Ihmisen ennalta olemista eli oppia sielujen pre-eksistenssistä opetti kirkkoisä Origenes (185–254). Kyseinen idea ei ollut suinkaan tämän kristinuskon ensimmäisenä suurena oppineena teologina pidetyn ajattelijan tärkein saavutus, vaan vain yksi hänen kehittelemistään ideoista. Sitä pidettiin kuitenkin harhaoppisena jo hänen elinaikanaan. Oppi torjuttiin lopullisesti Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553.

Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että ei-vielä-olemassaolevien ihmisten oikeus syntyä tapahtuu siten, että hedelmöitys on pakko sallia tapahtuvan jatkuvasti, niin kauan kuin avioparin on mahdollista biologisesti lapsia hedelmöittää ja niin kauan kuin ihmisen on mahdollista synnyttää, ennen naisen terveyden romahtamista, esim. kohdun repeytymistä ja mahdollista naisen hengen menetystä.

Hedelmöitystä ei ole luvallista estää eikä rajoittaa millään menetelmällä tai tekemättä jättämisellä.

Sitävastoin hedelmöittymisen edistäminen lääketieteen keinoin on saarnaajien mielestä täysin hyväksyttävää. Sitä ei ole pidetty "puuttumisena Jumalan luomistyöhän". Hedelmöitysprosessiin on siis sallittua vaikuttaa niin päin että hedelmöitys tapahtuu, vaikka luonto (naisen tai miehen elimistö) olisi sitä estämässä.

Hedelmöityshoidoissa hedelmöitetään yleensä useampi munasolu varmuuden vuoksi, koska prosessissa on lukuisia epävarmuustekijöitä. Hedelmöitettyjä alkoita säilytetään niin etät niistä voidaan ottaa uusi siirrettäväksi naisen kohtuun tarvittaessa. Erikoista onkin että näitä kaikkia jo hedelmöitettyjä alkioita SRK:n puhujat eivät kuitenkaan velvoita naista synnyttämään, vaan lapsettomuushoitoa hyödyntävä lestadiolaispari voi itse päättää montako alkiota synnytetään.

Jos ensimmäinen ja ehkä toinenkin synnytys on sujunut hyvin, pari ehkä kokee että nämä kaksi lasta riittävät heille sopivasti. Silloin loput hedelmöitetyt alkiot, joita on säilytetty asianmukaisesti, tuhotaan. Eikä kukaan rauhanyhdistyksellä pidä tätä paisa epäuskoisena. Mutta "tavallista" sukupuolielämää harjoittavat uskovaiset parit taas eivät voi päättää lastensa määrää eivätkä saa rajoittaa hedelmöittymistä, koska se on syntiä SRK:n puhujienkokouksen ja useiden julkilausumien perusteella.

Ajatus on jo lähtökohtaisesti harhainen: kun ajatellaan, että ihmisellä olisi jotakin Jumalalle annettavana, kiistetään Jumalan kaikkivaltius ja Hänen ansiotta Pojassaan ihmiselle antama armonsa.

On epäkristillistä taikauskoa ajatella, että Jumalalla olisi tuonpuoleisessa Jumalan todellisuudessa jokin ihmisvarasto, jossa nämä "esi-ihmiset" tai "esi-sielut" olisivat odottamassa eksistoitumistaan. Kuvitellaan että Jumala sitten lähettää sieltä vauvoja ihmisille, joille jokaiselle Hän on ennalta rajannnut varastosta tietyn määrän "sieluja" ihmisten synnytettäväksi ihmisinä olemana olemassa.

On Raamatun luomiskäsityksen vastaista ajatella, että Jumalalla olisi tuonpuoleisuuden ”varastossaan” kaikkien yksittäisten ihmisyksilöiden biologinen eli aineellinen lähtökohta solutasolla. Mikään Raamatussa tai kristinopissa ei anna syytä tällaisiin kuvitelmin ja opetuksiin. Jumala ei ole jättänyt taivaaseen "henkiä" jotka muka odottaisivat omaa syntymäänsä eli siirtymistään sopivaan munasoluun tai siittiöön.

Tällaisella käsityksellä ihmisyksilön ennalta olemisesta toisessa todellisuudessa ei ole minkäänlaista perustaa kristinopissa eikä luterilaisessa tunnustuksessa. Käsitys ihmisen olemassaolosta jonkinlaisena henkenä ennen syntymää ja kansanomaista taikauskoa, jota tosin esiintyy monissa kulttuureissa ja mm. ns. pakanakulteissa.

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ja tämä luominen on päättynyt. Luomisen jälkeen käynnistyivät luonnolliset elävän olion prosessit, kuten lisääntyminen.

Kaikki ihmisten ”valmistusaineet” ovat siten jo täällä maan päällä, ihmisten elimistössä, soluina ja prosesseina. Jumala asetti ne ihmiseen luomisessa, kuten Mooseksen kirjassa vertauskuvallisesti ja samalla elävästi ja havainnollisesti kerrotaan. (1. Moos. 1.) Jumala on tämän kaiken jo ilmoittanut meille Sanassaan.

Yksi selitys vanhoillislestadiolaisuuden perinteessä kerrotulle sieluvarasto-tarinalle saattaa olla ns. apokryfikirjoihin sisältyvässä Pietarin evankeliumissa. Sielä kerrottu näkytarina liittyy tosin vain aborttiin, jonka maallikkopuhujat ovat mielessään kytkeneet ehkäisyyn.

Kuten tunnettua, apokryfikirjoja ei ole hyväksytty Raamatun kirjakokoelman osaksi, koska niiden alkuperästä ei ole riittävää tietoa ja niiden autenttisuus on kyseenalainen.

On sinänsä mielenkiintoista, että kristillinen ihmiskäsitys kytki jo varhain ihmisyyteen sekä ruumiillisuuden että sielullisuuden, itse asiassa hyvin terveellä ja järkevällä tavalla. Ihminen ei siis ole pelkkä sielu, joka olisi olemassa ”sieluna” ennen sikiämistään.

Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä vanhoillislestadiolaiseen oppiin on putkahtanut tämä ennalta olemassaolon opetus. Sitä ei kristikunta ole pitänyt raamatullisena liki 2000 vuoteen.

Myös apostoli Paavali viittaa tähän pitkässä puheessaan ylösnousemuksesta ja maallisesta ruumiillisuudesta, kirjoittaessaan Korinttolaiskirjeessä: ”Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa.” (1. Kor.15:39.)

Matteuksen evankeliumissa (Matt.22: 23–33) on kertomus, jossa saddukeukset pyrkivät saamaan Jeesuksen ansaan tuonpuoleisuutta koskevalla kysymyksellään. Saddukeukset viittasivat Mooseksen lakiin, jonka mukaan siihen aikaan veljen kuului avioitua edesmenneen veljensä lesken kanssa. Se oli juutalainen tapa ja uskonnon silloinen vanha määräys.

Saddukeukset kyselivät ilkkuen Jeesukselta, kenen puoliso tämä usean veljeksen vaimona elämänsä elänyt nainen sitten taivaassa mahtaakaan olla. Tässä saddukeusten kysymyksessä on asiallisesti täsmälleen sama ajatus kuin niillä vl-”sananselittäjillä”, jotka vaativat vaimoja synnyttämään ”kaikki lapset jotka Jumala on aikojen alussa määrännyt”. Eli he asettavat tässä elämässä olemassa olevat inhimilliset ihmiset (vauvat ja avioparit ja heidän lapsensa) olemaan olemassa sellaisessa tuonpuoleisuudessa, jossa ei Raamatun mukaan kerta kaikkiaan olla kenenkään aviopuolisoita, ei myöskään kenenkään lapsia, leskiä eikä muitakaan sukulaisia inhimillisessä ja maanpäällisessä mielessä.

Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. -- ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." (Matt. 22: 29-32.)

Jeesus vastasi näille kysyjille täysijärkisesti ja loogisesti: tämän inhimillisen elämän asiat eivät kuulu tuonpuoleisuuden maailmaan. Jumala on luonnollisina maan olentoina elävien ihmisten Jumala. Ihminen elää elämäänsä tässä ja nyt. Meidän on turhaa vaivata päätämme tuonpuoleisuuden olomuotoja spekuloimalla, eli pohtien missä lapsemme ovat ennen hedelmöittymistä. Me emme ole aviopareina, emme perheinä, emme kenenkään lapsina emmekä puolisoina, emme miehinä emmekä naisina olemassa tuonpuoleisessa, Jumalan luona.

Eivät myöskään meidän siittiömme eivätkä munasolumme ole ennen syntymää odottamassa Jumalan luona ilmestymistään maan päälle. Me olemme ihmisiä ja sidoksissa tähän ihmismäisyyteemme, normaaliin biologiaan ja fysiologiaan, jonka Jumala meille luomisessa antoi. Kukin ihmispersoona kehittyy omaksi persoonallisuudekseen perimän ja ympäristön vaikutuksesta. Häntä ei ole persoonana olemassa ennen syntymäänsä.

Voimme siis todeta, että kaikki maailmaan syntyvät ihmiset ovat jo olemassa maan päällä, nyt ja tulevaisuudessa elävien ihmisten elimistössä.

Jumala loi ihmiskunnan luomisessa, ja kaikki mahdolliset ihmiset ”on jo luotu”. Jumalan todellisuus tuonpuoleisessa on tyystin erilainen todellisuus kuin ihmisten todellisuus. Tästä Jeesus selkein sanoin muistuttaa.

Jeesus osoitti, että on ihmiseltä harhaoppista sekoittaa tuonpuoleisuuteen liittyviä asioita tämänpuoleiseen arkielämään. Tällaiseen harhaiseen ajatteluun syyllistytään silloin, kun fatalistisesti ajatellaan, että Jumala olisi ennakkoon päättänyt ihmisen syntymisestä yksilöiden solutasolla, ja ihmisellä olisi muka valtaa ja mahdollisuuksia ”muuttaa” Jumalan luomistyötä. Sellainen ajattelu on lisäksi Jumalan kaikkivaltiuden häpäisemistä. Ihminenkö pystyisi estämään Jumalan työtä?

LIITE: lestadiolaisuuden hajaannukset Suomessa 1846-1980[]

Lestadiolaisuus on osoittautunut hajaantumisherkäksi herätysliikkeeksi. Liike on sadassa vuodessa pirsoutunut toinen toisiaan syrjiviksi ryhmittymiksi, joita on jo parisenkymmentä.

Vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto on liikkeen puhujien mukaan turvannut vanhoillisten ryhmän olemassaolon ja kasvun (esim. Päivämiehen kirjoitukset ja Seppo Lohen lausunnot mediassa). SRK:n ehdoton ehkäisykielto on tätä taustaa vasten ymmärrettävä ja motivoitu. On tietenkin eettisesti hyvin kyseenalaista alistaa herätysliikkeen liikkeen naiset pakkosynnyttämiseen piilottamalla SRK:n todelliset motiivit "opilliseen", "hengelliseen" retoriikkaan.

Lestad hajaannukset 3- 70 Lähde: Talonen 2001.

Lähteet[]


Admata: Syntymättömien lasten teologia. Puheenvuoro Suomi 24:n Vanhoillislestadiolaisuus-keskustelupalstalla 6.7.2009.[2]

Alaranta, J. 2006. Onko meitäkin moneksi? Siionin Lähetyslehti nro 10/2006.

Alasuutari, P. 1992. Ehkäisyn kiellon synty ja umpikuja vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sosiologia 1992, nro 2, s. 106–115.

Arkkipiispa otti kantaa lestadiolaisten ehkäisylinjauksiin. Helsingin Sanomat, nettilehti 7.3.2009. [3]

Ehkäisy ja perhesuunnittelu -sivusto. Vanhoillislestadiolaisuus kriittisessä valossa, laat. Admata. [4]

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia: lähtökohtia ehkäisykiellon tarkastelulle. taustamuistio 4.3.2009. Helsinki: Ihmisoikeusliitto. [5]

Hintsala, M-A. 2007. Mammapalstat: voimaantuminen vanhoillislestadiolaisten äitien internetyhteisöissä. Kirkkososiologian pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. [6]

Hintsala, M-A. 2009. Vanhoillislestadiolaiset äidit kommunikoivat verkossa. Teologia.fi -nettijulkaisu. [7]

Hytönen, M. 2003. Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 80. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2003.

Ijäs, J. 2009. "Vanhoillislestadiolaisen liikkeen jätettävä yksilölle riittävä harkinnanvara eettisissä asioissa". Kotimaan nettilehti 7.3.2009. [8]

Kaartinen-Koutaniemi, J. 2004. Armon pitkä matka. Vantaan Lauri 8.9.2004. [9]

Kapu: KION: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus. Omat Polut -blogi 11.1.2011.[10]

KION: Lestadiolaisten ehkäisykielto ihmisoikeusloukkaus. Kotimaa24 12.1.2011. [11]

Korteniemi, P. 1962. Historiallinen katsaus kristillisyyden kulusta profeetta Sakarian ennustuksen valossa. Lyhennelmä Pauli Korteniemen saarnasta Oulaisissa 1962.[12]

Kutuniva, M. 2007. Äitiys yhdistää ja erottaa vanhoillislestadiolaisia naisia: uskonto ja sukupuoli -kollokvio 2007. Teologia.fi -nettijulkaisu. [13]

Lapinoja, E. 2008. Matkaevääksi: Lapset ovat Jumalan lahjaa. Päivämies 22.10.2008. [14]

Luther, M. 1959. Valitut teokset III: Avioelämästä. WSOY, Porvoo.

Luther, M. Tohtori Martti Lutherin Iso Katekismus. Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat. Cop. Kirkon keskusrahasto. [15]

Maria 2009. Puheenvuoro Mopin palstan ketjussa "PM 8.7.2009", 11.7.2009. [16]

Mikkola, A. 2011. Ehkäisykiellon dilemma. Blogikirjoitus 17.7.2011. [17]

Minä uskon Jumalaan, Isään. Alustus Opripään suviseuroissa.[18]

Nissilä, Hanna-Leena: Kolonisoitu keho, yhteisöllinen minuus. Teoksessa: Lestadiolaisuus tienhaarassa, s. 61-69. Vartijan e-kirja, 2013.

Nissinen, A.-L. & Rentola, S. 2006. Vanhoillislestadiolaisten suurperheiden vanhempien voimavarat ja niiden vahvistaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, hoitotyön koulutusohjelma, opinnäytetyö. [19]

Oikea ja väärä. SRK:n julkilausuma 2.7.2005, Perhon suviseurat. [20]

O.M. 2008. Ehkäisyn historiaa kristinuskossa. VL-Foorumi 17.10.2008. [21]

Origenes. Wikipedia. [16]

Palola, A-P. 2006. Suvi on läsnä: sata vuotta suuria seuroja. Oulu: SRK.

Poliitikot: Ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen näkökulmasta. [Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunto.] Omat Polut -blogi 7.2.2010. [22]

Puukko, E. 2008. Lapsi – Jumalan lahja. Siionin Lähetyslehti 9(2008).

Pyysalo, R. 1980. Herätysliikkeiden asenteissa tapahtuneista muutoksista kymmenvuotiskautena 1962–1972. – Spiritus et institutio ecclesiae. Libellus in honorem Erkki Kansanaho. Editor Juha Pihkala. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 117. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura.

Päivämies-lehden vuosikerrat.

Rauhala, P.: Taivaslaulu. Helsinki: Gummerus 2013.

Rebekka Naatus: Minun ruumiini ei ole minun. YLE Oulun radio 2011.

Rimpiläinen, E. 1949. Aviosääty. Siionin lähetyslehti 1949 (tammikuun tai mahdolliseti helmikuun numero). [23]

Ruokokoski, A. "Ei musta oo isänä siihe mihi naiset on": nuorten monilapsisten vanhoillislestadiolaisten isien ajatuksia isyydestä ja äitiydestä. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. [24]

Saari, M. 2009. Ehkäisy on jokaisen vanhoillislestadiolaisen oikeus. Helsingin Sanomat 5.4.2009, D6. [25]

Suomi-Express. TV-dokumentti ehkäisykiellosta 11.3.2009 [26]

Särkiniemi, S. 2009. On annettava tilaa myös uskonnolle. Helsingin Sanomat 5.4.2009, D6. [27]

Säävälä, H. 2009. Lestadiolaiset pitävät kiinni ehkäisykiellosta. YLEn uutiset 17.3.2009. [28]

Toivanen, M. 2009. Muutos kumpuaa liikkeen sisältä. Kotimaa nro 26, 2.7.2009, s. 4 - 5.

Toivio, K. 2011. Vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämiehessä 1954 - 1978. Teologia fi 25.3.2011. [29]

Uljas, M. 2007. Matkaevääksi: Lapset – Herran lahja. Päivämies 8.8.2007. [30]

Vakaumus voi viedä kuoleman porteille. Terveydenhoitaja Terttu Holmin haastattelu. Kotimaa 28.1.2009

Voimala: Lestadiolaisäitien synnytyspakko. Tv-ohjelma 2.3.2009 [31]

x-vl 2008. SRK ja sen suhtautuminen perhesuunnitteluun. Puheenvuoro Hakomaja-foorumissa 10.11.2008 [32]


Epilogi

Tämä kirjoitus ei kohdista kritiikkiä suurperheen hankintaa eikä suuria perheitä kohtaan. Jokaisella parilla tulee olla vapaus itse päättää perheensä koosta. Yhteiskunnan tulee tukea kaikkia perheratkaisuja ja edistää kaikkien lasten ja vanhempien hyvinvointia, niin pieniä kuin suuriakin perheitä.

Tämän kirjoituksen kritiikki kohdistuu SRK:n ylläpitämään, Raamattuun perustumattomaan uskomukseen siitä, että ehkäisy olisi synti ja Jumala velvoittaisi uskovaista lisääntymään maksimaalisesti.

Monet vanhoillislestadiolaiset naiset ja äidit, samoin heidän puolisonsa, suurperheiden isät, ovat kokeneet suuren perheen ja tiukan synnytystahdin taakaksi ja kokevat kärsivänsä tilanteesta sekä psyykkisesti että fyysisesti. Monet ovat kokeneet myös perheitä ja lasten syntymävälejä koskevan kontrollin rauhanyhdistyksellä ja vl-yhteisön piirissä yleensäkin melko ahdistavaksi.

Toisaalta monet vanhoillislestadiolaiset naiset ja miehet nimenomaan haluavat itselleen suuren perheen ja kokevat elämänsä onnelliseksi ja rikkaaksi. Heidän tulkintansa mukaan he kuvittelevat juuri ehkäisemättömyydellä toteuttavansa "Jumalan tahdon". Heillä on luonnollisesti oikeus pitää lisääntymistä  "hengellisenä velvollisuutena" , mutta heillä ei ole oikeutta syrjiä eikä tuomita niitä uskovaisia, jotka eivät asiaa Raamatun valossa samalla tavoin näe.

Kommentoi tämän sivuston tietoja[]

Jos haluat kommentoida sivustoa, lähettää vinkkejä uusista tiedonlähteistä, kertoa omista kokemuksistasi tai keskustella ehkäisykiellosta, kirjoita "Hakomaja"-keskustelupalstalle:[33] Palstalle on mahdollista kirjoittaa rekisteröitymättä. Hakomaja-keskustelupalstan ylläpitäjä Admata ei ole vastuussa tämän sivuston tiedoista.

Tämän sivuston laatija vastaa mahdollisuuksien mukaan kommentteihin Hakomajassa.

Kiitos kommenteistasi!

Keskustelua Epäkuluttajan blogissa (Topi Linjaman blogi)[]

Kuinka ihanat ovat asuinsijasi, 127 puheenvuoroa. Keskustelu poistettiin kokonaisuudessaan blogista syytä ilmoittamatta syksyllä 2009.

Keskustelua Suomi24:ssä[]

The honesty of your posting sinhes through The honesty of your posting sinhes through

Katso myös[]

Advertisement