Fandom

Scratchpad

Hoitokokoukset

216,230pages on
this wiki
Add New Page
Discuss this page0 Share

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Hoitokokous on vanhoillislestadiolaisuuden sisäinen, sielunhoidollista kokousta tarkoittava käsite.[1] Hoitokokousten tarkoitus oli "oikean Kristuksen opin säilyttäminen".[2] 1970-luvulle keskittyneistä yleisistä hoitokokouksista käytetään myös termiä henkien taistelu ja kokouksia on pidetty myös nimellä seurakuntapäivät ja sielunhoidollinen neuvonpito.[3] Hoitoon kutsujina toimivat rauhanyhdistysten johtokunnat.[4]

Tuomas Lohen mukaan menettelyn taustalla oli näkemys, että veljen vartijana toimiminen on kristityn velvollisuus ja rikkoneen hoitamisessa tuli noudattaa Kristuksen kirkkolakia.[3] Lohen mukaan itsensä "vastuullisiksi kristityiksi" tuntevat kokivat velvollisuudekseen puuttua ongelmalliseksi luokiteltuun käytökseen. Paikallinen rauhayhdistys toimi jäsentensä "hengellisenä hallituksena", joka pyrki vaikuttamaan heidän elämäntapoja koskeviin ratkaisuihinsa.[5] Syntinä pidettyjä asioita ovat olleet muun muassa alkoholi ja kaikki siihen liittyvä, esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet, syntyvyyden säännöstely, kaikki poliittiseen vasemmistolaisuuteen viittaava, televisio-ohjelmat, Terveydenhoito-lehti ja erilaiset viihteen muodot.[6][7][8] Lohen mukaan synnit katsottiin lähes aina ”väärän hengen” aiheuttamiksi. Hänen mukaansa hoitokokoukset lisääntyivät 1970-luvulla vähenivät merkittävästi 1980-luvulle tultaessa. Huippu saavutettiin vuonna 1978.[9]

Opilliset perustelut

Bibel-1

Vanhoillislestadiolaiset pitävät Raamattua uskon ja elämän korkeimpana ohjeena. Myös hoitokokouksia perustellaan Raamatun opetuksilla.

Hoitokokouksia perustellaan kirkkohistorialla ja Raamatun opetuksilla, esimerkiksi avainten vallalla ja Kristuksen kirkkolailla.[1] SRK:n mukaan niissä toimitaan Jeesuksen opetusten mukaisesti[10]:

Template:Sitaatti

Toimintaperiaate

1970-luvun hoitokokouksissa meneteltiin siten, että elämäntavoistaan erilaisia, esimerkiksi maallistuneita, ihmisiä nuhdeltiin ensin kahden kesken, minkä jälkeen tapaus annettiin rauhanyhdistyksen johtokunnan tietoon, joka käynnisti jatkotoimet. Johtokunta lähetti sitten kolme sopivaksi katsomaansa henkilöä puhuttelemaan ihmisiä, joita saattoi olla yksi tai useampia, esimerkiksi pariskunta. Johtokunnalle esitettiin seuraavassa kokouksessa vierailusta raportti. Jos raportista ilmeni, ettei puhuttelu ollut tuottanut toivottua tulosta, johtokunta kirjasi pöytäkirjaan "murheella, ettei Jumalan rakkauden mukainen hoito ollut tuottanut mitään tulosta" esimerkiksi toisen aviopuolison osalta. Tämän johdosta rauhanyhdistys järjesti ylimääräisen yleisen kokouksen, johon kutsuttiin myös "parannukseen taipumaton asianomainen". Yleisessä kokouksessa johtokunta esitteli asian julkisesti arvioitavaksi, jolloin esimerkiksi kerrottiin toisen aviopuolison "nöyrtyneen parannukseen", mutta toisen "todettiin pitäneen yhteyttä väärän vanhurskauden kanssa". Asian esittelyn jälkeen alkoi pitkällinen keskustelu, jonka jälkeen asianosainen joko "nöyrtyi parannukseen", jolloin asian "todettiin ratkenneen ihanasti parhaalla mahdollisella tavalla" tai hänet "sidottiin", jolloin hänet erotettiin rauhanyhdistyksen jäsenyydestä. Kokousten pöytäkirjoista saa vaikutelman että "Jumalan valtakunnan" katsottiin olevan tarkoin rajattavissa yhdistyksen jäseniin.[11]

Historia

thumb|350px|Sielunhoidolliset asiat Haapajärven rauhanyhdistyksen johtokunnassa 1974-1982.

SRK:n pääsihteeri Voitto Savelan mukaan hoitokokoukset käynnistyivät eräissä rauhanyhdistyksissä jo 1960-luvun loppupuolella ja lisääntyivät 1970-luvun taitteessa.[12][3] Erkki Reinikaisen mukaan 1970-luvulla ne kulkivat laajoina aaltoina läpi koko vanhoillislestadiolaisuuden.[13] Savelan mukaan SRK:n työvaliokunta lähetti tuolloin edustajiaan hoitokokouksiin yhdistysten pyynnöstä 488 kertaa. Sen lisäksi paikalliset rauhanyhdistykset järjestivät omia pienempiä kokouksia, joihin ei pyydetty työvaliokunnan edustusta.[14] Tohtori Tuomas Lohen pro gradu -työn mukaan karkeasti arvioiden valtaosa vanhoillislestadiolaisista teki 1970-luvulla parannusta jostakin väärästä hengestä.[15] TV-toimittaja Vesa Toijosen mukaan hoitokokouksissa yli tuhat ihmistä on erotettu rauhanyhdistyksistä.[16] Tuomas Lohen mukaan Haapajärvellä hoitokokouksiä jäjestettiin 189 henkilölle (kts. diagrammi Sielunhoidolliset asiat Haapajärven rauhanyhdistyksen johtokunnassa). Lohen mukaan Haapajärven rauhanyhdistyksestä erotettiin tai erosi hoitojen seurauksena 9 jäsentä.[17]

Maallistumiseen liittyvät ristiriidat

Voitto Savelan mukaan 1970-luvun kriisin taustalla oli vanhoillislestadiolaisuuden sekä yhteiskunnan maallistumisen ja sen mukanaan tuomien ilmiöiden välille syntynyt ristiriita.[12] Kiistaan liittyvillä käsityksillä on juurensa aikaisemmissa tapahtumissa, osin jo 1930-luvulta saakka.[18] Erimielisyydet nousivat esille 1970-luvulla tapahtuneissa hajaannuksissa.[19]

Samaan aikaan kun vanhoillislestadiolaisuus kärsi sisäisestä käymistilasta muuttui myös ympäröivä yhteiskunta voimakkaasti. Tuolloin maallistuminen alkoi, televisio yleistyi, politiikka radikalisoitui ja tavat muuttuivat.[18] Vanhoillislestadiolaisuudessa huolestuttiin ”Jumalan sanan vastaisen elämäntavan” leviämisestä myös vanhoillislestadiolaisten keskuuteen.[12] Tilanteen selvittämiseksi pidettiin keskustelutilaisuuksia ja seurakuntailtoja joissa asioita käsiteltiin.[18] Keskustelu kosketti nuorison elämäntapa, jossa nähtiin "maailman rakkautta", "kristillisen hengen ja opetuksen vastaista musiikkia", joitakin urheiluun liittyviä "kielteisiä piirteitä", "lihan mielen mukainsta seurustelua" ja sen seurauksia.[20] Muun muassa Helsingissä järjestettiin vuosina 1977-1981 lukuisia seurakuntailtoja, joissa tehtiin parannusta kososlaisuudesta ja muista asioista.[21]

Ilkka Pyysiäisen mukaan vanhoillislestadiolaisuus reagoi maallistumiseen kääntymällä sisäänpäin. Hänen mukaansa tilanne kärjistyi erityisesti Kuusamossa, missä ei-lestadiolaiset seurakuntalaiset eivät voineet hyväksyä sitä, että lestadiolaiset saivat erilaisen kohtelun oman liikkeen papeilta kuin muut.[22] Arkkipiispa Mikko Juvan mukaan SRK:sta työnnettiin 1960-luvun alun hajaannuksessa pois kaikki johtajat, jotka korostivat yhteistyötä muiden herätysliikkeiden kanssa. Hänen mukaansa tästä seurasi tiukka seurakuntakuri, jolloin SRK:n ulkopuolella nähtiin vain helvetti.[23] Aiheesta kirjoiteltiin Helsingin sanomiin, Kalevaan ja Kotimaahan vuosina 1976-1980.[24]

Henkioppi

Henkioppi on käsite, jolla viitataan erinimisiin vääriin henkiin, joista vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksissa tehtiin parannusta erityisesti 1970-luvulla.[25] Hoitokokousten pöytäkirjoissa mainitaan muun muassa kuiva henki, isäntähenki ja hempeä henki.[26] Lauri Pietilän mukaan parannusta on teetetty myös katkeruuden hengestä, vikovasta hengestä ja ulkokullaisuuden hengestä.[27] Tuomas Lohi mainitsee myös ahneuden ja kateuden pirun henget, lihanvapauden ja sydämen ylpeyden hengen, ja kuivan lakihengen.[28] Vuodesta 1975 lähtien alettiin puhua väärästä hengestä ja 1977 loppuvuodesta ja erityisesti vuonna 1978 kososlaisuuden hengestä.

1970-luvun hoitokokousten keskeinen motiivi oli taistelu henkivaltoja vastaan. Henkivaltana pidettiin "uskon ja Jumalan sanan vastaista elämäntapaa", jolloin kyseessä ei katsottu olevan yksittäiset "nimelliset synnit".[29] Graduntekijä Päivi Alasuutarin mukaan nimellisillä synneillä tarkoitetaan konkreettisia syntinä pidettyjä asioita.[30] Henkivaltoina tai henkinä mainitaan SRK:n julkaisuissa muun muassa sillanpääläisyys ja kososlaisuus.[31] Tutkija Miikka Ruokasen mukaan SRK on halunnut esiintyä "yhden totuuden" ja "oikean opin" etuvartiona. Tähän on pyritty korostamalla "Jumalan valtakunnan" opin "neitseellistä puhtauden" varjelemista "maailman hengellisyyttä" ja "kaikkea hengen saastaa vastaan".[32]

Kuiva henki, hempeä henki ja kososlaisuus

Kuivalla hengellä tarkoitettiin lainomaisen tiukkaa normikristillisyyttä ja hempeällä hengellä suvaitsevaa suhtautumista nimeltä mainittuihin synteihin.[33] Kososlaisuus oli Voitto Savelan mukaan henkivalta. Siitä oli keskusteltu joillakin paikkakunnilla jo pian 1960-luvun taitteen hajaannuksen jälkeen. 1977-luvun lopulla ja erityisesti 1978 mainitaan hoitokokousten pöytäkirjoissa "kososlaisuus". Kososlaisuuteen liittyvät hoitokokoukset levisivät laajalle koko Suomeen mutta myös ulkomaille Ruotsiin, USA:an ja Kanadaan. "Kososlaisuuden henkivallan" tuntomerkeistä pidettiin monia alustuksia ja käytiin keskusteluja. "Kososlaisuuden henki" orjuutti ja vaivasi Savelan mukaan monissa siioneissa pitkään. Hänen mukaansa kososlaisuus näkyi seurakunnan sisälle muodostuneina sisärenkaina, jotka vaikeuttivat toiminnan "raittiutta".[34]

Ekumeenisuuden harha

SRK:n mukaan ekumenia on nykyaikana voimakkaasti esiin tunkeva "eksytys". Ekumeenisuuden harha on SRK:n mukaan siinä, että se sallii "totuuden monioppisuuden". Jokainen saa ymmärtää "Jumalan sanan" "oman mielensä mukaan".[35] Ruokasen mukaan vuonna 1957 järjestettiin maallikkosaarnaajain veljeskokous, josta annetussa julkilausumassa varoitetaan "allianssihengen vaarasta", jossa oli vaikutteita SRK:n ulkopuolelta. Silloin ei vielä ollut yleisesti tiedossa käsite ekumenia.[36]

Eriseuran henki

1979 Päivämiehen n:o 5 mukaan "ekumeenisen uskonnollisuuden" ohella "Jumalan valtakuntaa" on jo vanhastaan vaivannut "eriseuran henki". Viimeisimmän hajaannuksen aiheuttaneen "eriseuran" vanhoillislestadiolaisuus koki Päivämiehen mukaan 1960-luvun "pappiseriseurassa". Eriseuran hengessä saarnattu evankeliumi ei pelasta", koska silloin ollaan Päivämiehen mukaan "väärässä sydämen tilassa".[37] Ruokasen mukaan mukaan "eriseuran henkeen" mennyt joutuu voimakkaiden sosiaalisten sanktioiden kohteeksi. Esimerkiksi Aimo Hautamäen mielestä (Siionin lähetyslehti 7/1979) "eriseuraan" mennyttä ei enää tervehditä "Jumalan lasten rauhan tervehdyksellä" (Jumalan terve/Jumalan rauhaan), vaan "eriseuraista" pidetään "pakanana ja publikaanina". Einari Lepistön mukaan "eriseuraisia" tulee kartella, ettei tulisi osalliseksi heidän "synneistään".[38] Ruokasen mukaan Vuoden 1960 Puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa Oulussa Heikki Saari eväsi Erkki Jokelalta anteeksiantamuksen, koska tämä teki parannusta vain "hedelmistä", jotka "eriseuran henki" oli vaikuttanut.[39]

Piirteet

Erkki Reinikaisen mukaan 70-luvun hoitokokouksista on eriteltävissä neljä erityispiirrettä:

  • 1. Rauhanyhdistysten johtokunnista muodostui jonkinlaisia Jumalan huoneen hallituksia, joiden tehtäväksi sysättiin ja jonka täytyi ottaa hoidettavakseen sielunhoidollisia ratkaisuja.
  • 2. Julkirippi eli syntien tunnustaminen seurakunnan edessä korostui suhteettomasti
  • 3. Joissakin keskustelutilaisuuksissa erilaisten henkien asema syntien aiheuttajana korostui niin vahvasti, että yksittäiset synnit katsottiin aina olevan jonkin hengen aiheuttamia.
  • 4. Esiintyi pyrkimystä sysätä kilvoittelusta vastuu uskonyhteisölle, joka ilmeni siten, että vaadittiin parannusta, koska "seurakunta sairasti" ja "väärästä hengestä" tehtiin parannusta koska muutkin niin tekivät.[3]

1980-luvulle tultaessa hoitokokoukset vähenivät.[3]

Jumalan huoneen hallitus

Lauri Pietilän mukaan SRK:n johtajistoa on pidetty Jumalan valtakunnan hallituksena, jonka päätöksien noudattaminen on autuuden ehto ja päätöksistä ei voi valittaa. Myös muu opetuksen arvosteleminen on hänen mukaansa tuomittu synniksi. Jos arvostelusta ei tee parannusta joutuu erotetuksi ja samalla tuomituksi pakanaksi.[40] Pietilän mukaan uudet "seurakunnan päätökset" jotka olivat autuuden ehtona hyväksyttiin SRK:n vuosikokouksissa.[41]

Arvostelu

1970-luvun kriisi lestadiolaisuudessa herätti kiivasta keskustelua. Lehtien mielipidepalstoilla hoitokokouksista käytettiin mm. nimityksiä selvityskokous, uskonterrori, terrori, henkinen väkivalta, lestadiolaiskuri ja ryhmäkuri.[42][43][44][45] SRK:n vuoden 1979 työvaliokunnan mukaan väärinkäytökset on tuotava esiin ja tutkittava, jos niitä löytyy.[46] Vanhoillislestadiolaisuuden 1970-luvun "henkien taistelu" eli hoitokokoukset ovat Tuomas Lohen mukaan tutkimuksellisesti edelleen avoin.[47] Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan väärinkäytösten tutkiminen ja ehkäisy uskonnollisessa liikkeessä on vaikeaa, koska ihmiset katsovat toimivansa jumalallisella valtuutuksella.[48]

Painostus

Ilkka Pyysiäisen mukaan lestadiolaiset harrastivat painostusta. Eräs 80-vuotias nainen kertoi näin:[49] Template:Sitaatti

Eräs toinen haastateltava kertoi näin:[50] Template:Sitaatti

Hoitokokousten mielivalta

1980 Vanhoillislestadiolaisuutta tutkineen Miikka Ruokasen mukaan SRK käytti hoitokokouksissa evankeliumia mielivallan välineenä ja avuttomia ihmisiä on kiristetty suljetuissa kokouksissa. Hänen mukaansa SRK antoi vääristellyn kuvan asioiden tilasta.[51] Lauri Pietilän mukaan väärästä hengestä on syytetty esimerkiksi sen perusteella, että on käyty kirkossa.[52] Hannu Karpon mukaan 1970-luvulla hoitokokouksissa hoidettavia on kiristetty, painostettu ja niitä on käytetty seurakuntien jäsenten hallintakeinona. [53] SRK ei osallistunut Hannu Karpon ohjelmaan.

Yölliset oikeudenkäynnit

Joensuulaisen Reino Hartikaisen mukaan paikalliset rauhanyhdistykset sopivat hoitokokouksista SRK:n johdon kanssa, minkä jälkeen ilmoittivat selvittelykokouksista Päivämies-lehdessä. Kokouksiin ei päästetty ulkopuolisia. Paikalliset aktiiviryhmät olivat laatineet kokouksia varten syytelistan nimineen. Aktiiviryhmien jäsenet eivät välttämättä kuuluneet paikallisen rauhanyhdistyksen johtokuntaan. Kokouksissa tavallisin syytös oli väärä henki. Syytettyä kehotettiin tulemaan seurakunnan eteen. Syytetty ei saanut puolustautua, koska sitä pidettiin hengellisenä pimeytenä. Syytetyn piti kaikkien nähden ja kuullen tunnustaa olevansa väärässä hengessä. Jos näin ei tapahtunut, seurasi sitominen. Hoitokokouksia järjestettiin viikonloppujen lisäksi arkipäivinä. Hoitokokoukset saattoivat arkipäivinä kestää jopa lähelle aamu neljää.[54]

Keskustelu hoitokokouksista

Keskustelu hoitokokouksista nousi uudestaan julkisuuteen vuonna 2006. Internetin keskustelupalstoilla on käyty aktiivista keskustelua hoitokokouksista.[55] Mikkelin piispa Voitto Huotari toivoi suviseuratervehdyksessään lisää avoimuutta vanhoillislestadiolaisuuden menneisyyttä koskevaan keskusteluun.[56] Simon kirkkoherra Seppo Lohen mukaan menneisyyttä tarkastellessa kaikille, myös liikkeen sisällä oleville on tärkeää uskaltaa kohdata tosiasiat, erityisesti silloin kun uskovaiset tekevät vääryyttä. Jos jotkut tuntevat tulleensa loukatuiksi ja väärin kohdelluiksi, liikkeen sisällä olevilla ei ole oikeutta sanoa, etteivät he saa niin kokea. Jos on itse loukannut on pyydettävä anteeksi ja toisen vääryyttä voi pahoitella.[57]

SRK:n vastaukset arvosteluun

Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK) on torjunut syytökset.[19] Se on julkaissut kaksi julkaisua: Kantamme ajankohtaisiin asioihin (1970) ja SRK vastaa ajankohtaisiin arvosteluihin (1979).[58] SRK piti tiedotustilaisuuden aiheesta 11. joulukuuta 1979.[59] Se antoi myös laajoja haastatteluja. Aiheesta kirjoitettiin SRK:n julkaisuissa, esimerkiksi vuosi- ja historian kirjoissa. Asiaa on käsitelty myös puhujainkokouksissa.[60]

Voitto Savelan mukaan 1970-luvulla "Jumala taisteli seurakuntansa kautta ja antoi voiton". Hänen mukaansa "Jumalan valtakunta oli 1970-luvullakin ja aina muulloinkin on armon ja anteeksiantamusen valtakunta". Hänen mukaansa "elävää uskoa hoidetaan Jumalan armolla", joka ei johda "synnin luvallisuuteen". Se ei hänen mukaansa "nukuta armosta uskojaa" vaan antaa hänelle "halun ja voiman hyljätä synnin" ja elää "kuuliaisena evankeliumin sanalle". Tämä "suuri Jumalan rakkaus, pitkämielisyys ja kärsivällisyys" tuli ilmi myös 1970-luvun neuvonpidoissa, joita pidettiin hyvin paljon.[61]

Jorma Kurvisen haastattelemien viiden SRK:n johtomiehen mukaan mitään kyttäämistä ei ole ollut, koska Jumalan valtakunnassa ei kytätä. Kyttääminen kuului heidän mukaansa kososlaisuuteen. Hoitoon kutsujina toimvat rauhayhdistysten johtokunnat. Työvaliokunnat eivät heidän mukaansa johtaneet hoitokokouksia. Miehet myös kiistivät sen, että vanhuksia olisi sidottu siten, etteivät lapset käy heitä enää tapaamassa. Heidän mukaansa maallinen yhteys toimi edelleen, vaikka hengellinen oli katkennut. SRK:n miesten mukaan Kuusamon kuohunnan aiheutti kirkkoherra Karvonen, joka pettyi siihen, etteivät kaikki tulleet häntä kuuntelemaan. Heidän mukaansa Karvonen kaipasi sitä, että hänet tunnustettaisiin uskovaiseksi.[62]

SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäen mukaan 1970-luvulla oli lukuisia keskustelutilaisuuksia, joissa käsiteltiin sielunhoidollisia kysymyksiä. Hänen mukaansa kokoukset olivat paikallisten rauhanyhdistysten järjestämiä, pääosin myönteisiksi koettuja, rakentavia ja ne olivat monesta syystä tarpeellisia.[63] Hautamäen mukaan ”oli varmasti sellaisiakin kokouksia, että kaikki ei niissä mennyt oikein.” Hänen mukaansa kyseessä ei ollut SRK:n liikkeellepanema hoitokokousten järjestelmä. SRK:lta ei Hautamäen mukaan ole tulossa yleistä anteeksipyyntöä, koska ”Ei joku toinen voi pyytää anteeksi toisen puolesta”.[60] SRK:n johtokunnan jäsenen opetusneuvos Aarno Hahon mukaan Jumalan valtakunnasta ei koskaan potkaista ulos, vaan sieltä lähdetään aina synnin petoksen kautta.[64] Jussi Rytkösen mukaan hoitokokouskeskustelujen perusteella näyttäisi siltä, että hoitokokouksista on monilla jäänyt asioita vaivaamaan mieltä. Aimo Hautamäen mukaan osalle hoidetuista asiat eivät kirkastuneet. Hänen mukaansa heille jäi sydämeen katkeruus ja tämän seurauksena on sitten vaadittu SRK:lta yleistä anteeksipyyntöä.[55] Olavi Voittosen mukaan aihetta anteeksipyyntöön ei edelleen ole ainakaan SRK:n taholta, sillä kokoukset pidettiin paikallisilla yhdistyksillä ja keskusyhdistys antoi tukeaan vain pyydettäessä.[65] Olavi Voittosen mukaan hoitokokouksista voidaan käydä keskustelua, mutta avoimesti ja omilla nimillä. Hänen mukaansa osa niistä, jotka internetissä provosoivat keskustelua hoitokokouksista eivät ole itse edes syntyneet tapahtumien aikoihin.[66] Hänen mukaan Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys on tukenut jäsenyhdistyksiään kriisiaikoina, jolloin maallistumisen ilmiöt on pyritty yhdessä torjumaan sielunhoidollisin keskusteluin.[67]

Katso myös

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. 1.0 1.1 SRK:n vuosikirja 1986, ISBN 951-9422-74-9, Kristuksen kirkkolaki ja sielunhoito, sivut 45-60
  2. Template:Kirjaviites.102
  3. 3.0 3.1 3.2 3.3 3.4 Template:Kirjaviite
  4. Pyysiäinen, Ilkka: Synti; ajatuksin sanoin ja töin (2006), s.99-112, ISBN 951-0-30141-8
  5. Template:Kirjaviite
  6. Hannu Karpo, Syntisin silmin, 1980
  7. Template:Kirjaviite
  8. Template:Kirjaviite
  9. Template:Kirjaviite
  10. SRK:n vuosikirja 1986, ISBN 951-9422-74-9, Kristuksen kirkkolaki ja sielunhoito, sivut 46
  11. Template:Kirjaviite
  12. 12.0 12.1 12.2 SRK:n vuosikirja 1989, 1970-luvun tapahtumien tarkastelua, sivut 49-50
  13. Template:Kirjaviite ,"Hoitokokoukset" kulkivat Erkki Reinikaisen mukaan vuosikymmenen ajan laajoina aaltoina läpi koko kristillisyyden.
  14. Template:Kirjaviites.63
  15. Template:Kirjaviite
  16. http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sensuroitu_ohjelma.html
  17. Template:Kirjaviite
  18. 18.0 18.1 18.2 Anneli Kalliokoski, Kylvö ja kasvu, Nivalan rauhanyhdistyksen historiaa, SRK, 1995, ISBN 951-8940-62-2, sivut 164-165
  19. 19.0 19.1 SRK:n vuosikirja 1986, Evankeliumin työstä, alaotsikko: taisteluiden vaiheita, sivut 11-13
  20. Template:Kirjaviites.59
  21. Seppo Särkiniemi:"Hyvän paimenen hoidossa", Helsingin Rauhanyhdistyksen historiaa, SRK 1988, ISBN 951-9422-98-6, sivu 135
  22. Template:Kirjaviite
  23. Template:Kirjaviite
  24. Mauri Kinnunen, Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870 – 1939, ISBN 951-39-1835-1, sivu 23
  25. Template:Kirjaviite
  26. Template:Kirjaviite
  27. Template:Kirjaviites.84
  28. Template:Kirjaviite
  29. Template:Kirjaviite
  30. Template:Kirjaviite
  31. Template:Kirjaviite
  32. Template:Kirjaviite
  33. Template:Kirjaviite
  34. Template:Kirjaviite
  35. Template:Kirjaviites.36-38
  36. Template:Kirjaviite
  37. Template:Kirjaviites.39-40
  38. Template:Kirjaviites.42
  39. Template:Kirjaviite
  40. Template:Kirjaviite
  41. Template:Kirjaviite
  42. Jorma Kurvinen: Raportti lestadiolaisuudesta, s.136 ISBN 951-621-265-4
  43. Template:Lehtiviite
  44. Template:Lehtiviite
  45. Template:Lehtiviite 31.12.1979
  46. Template:Kirjaviite Päivämies vuodenvaihteesta 79-80 kirjoitus "SRK vastaa"
  47. Template:Kirjaviite
  48. Template:Kirjaviite
  49. Template:Kirjaviite
  50. Template:Kirjaviite
  51. Template:Lehtiviite
  52. Template:Kirjaviite
  53. Hannu Karpo, Syntisin silmin, 1980
  54. Template:Lehtiviite 31.12.1979
  55. 55.0 55.1 Template:Verkkoviite
  56. Template:Verkkoviite
  57. Template:Lehtiviite
  58. Template:Kirjaviite Yksi lähteistä Kantamme ajankohtaisiin asioihin
  59. Template:Lehtiviite
  60. 60.0 60.1 [1] Kotimaa 4.7.2006, Jussi Rytkönen, Hoitokokouksista ei anteeksipyyntöä
  61. Template:Kirjaviite
  62. Template:Kirjaviite
  63. Template:Kirjaviite
  64. http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=2473&Itemid=38
  65. http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=666951
  66. Template:Lehtiviite
  67. Template:Kirjaviite



Erään uskovaisen kokemus hoitokokouksista

Synti muuttaa käsityksiäKirjoittanut: TevWa 9.1.2007 klo 10.52

Se oli pitkään kestänyt taistelu , miten jotkut halusivat olla uskomassa omilla ehdoillaan, eli pitää syntiä luvallisena , kylväen Jumalan valtakunnan vastaista käsitystä myös toisiin. Jumalan valtakunnanrajoja leventäen omilla käsityksillään he olivat vaarantamassa monen sisaren ja veljen uskoa ja mitätöimässä raitista uskoa ja puhdasta oppia. Jumalan valtakunnassa ei ketään hoideta väkisin.Synti osoitetaan kyllä synniksi , myös väärät käsitykset ja seurakunnan vikomiset.

Jos kuka ei halua luopua synnistä, hänet joudutaan eroittamaan seurakunnasta. Jumalan Henki ei salli seurakuntaansa vääriä käsityksiä , eikä muutakaan Jumalan sanan vastaista opetusta. Aina väärän suosiminen ja siihen rakastuminen johtaa hoitoihin, tämä on Jumalan rakkautta meitä kohtaan, että säilymme uskomassa.Niin silloinkin 60-,70-80 luvuilla.

Valitettavasti monet pahentuivat tähän hoitoon , alkaen tastelemaan Jumalan seurakuntaa vastaan. Vihoissaan Jumalan valtakuntaa kohtaan eriseuraan joutuneet hakivat tukea Karpolta ja tältä maailmalta , mustaten ja häväisten Jumalan valtakuntaa ja sen kallista seurakuntaa,pyhien yhteyttä. Murheella olemme tätä seuranneet ja rukoilleet heidän puolestaa, että saisivat tunnon oman sielunsa pimeydestä suomi24


Eräs ilmianto

Ensimmäinen ilmiantajaKirjoittanut: kiven heittäjä 9.1.2007 klo 11.09

Uskovainen "väärähenkinen" suuren perheen äiti tuli vuonnna 1979 eräällä pohjanmaan paikkakunnalla E-liikkeen kaupasta ulos kantaen molemmissa käsissään suuria ruokakasseja. Toinen "oikeahenkinen" perheen äiti ajoi polkupyörällä E-liikkeen ohitse ja huusi kaupasta ulostulevalle "väärähenkiselle" perheenäidille. "Näin sinut, kävit E-liikkeessä. Asiasta keskustellaan Ry:llä seuraavalla keralla." Itse seurasin kolmantena tapahtumia ja molemmat asinomaiset rouvat ovat hengissä tänäpäivänäkin ja voivat henkisesti onnettomasti. Intiimi syistä ja julkisuuden suojan takia en paljasta rouvien nimiä. suomi24

Toinen ilmianto Saarnapuheesta otettuaKirjoittanut: kuuntelijamies 9.1.2007 klo 11.57 Saarnamies puhuu: -Me siionissa olemme sairastaneet vaikeitakin aikoja. Mieleen tulee yksi tapaus -70 luvulta kun naapurissa oli ikkunasta nähty sunnuntai-imurointia toisessa uskovaisessa naapurissa. Naapurin mies meni sunnuntaisiivoustatehneen ulko-oven taakse kuuntelemaan että kuuluuko sieltä tosiaan imurin ääni ja oli sieltä imurin ääni kuulunut, jonka seurauksena asia otettiin rauhanyhdistyksellä neuvotteluillassa esiin ja haettiin sopivaa rajaa yhdenlaiselle ja sopinvanlaiselle sunnuntaisiivoukselle. suomi24

Erään keskustelijan mielipide Karpon dokumentista

Likaista puuhaaKirjoittanut: Vastenmieliset muistot 9.1.2007 klo 02.50 Karpon ohjelma pitää paikkansa. Mutta hoitokokouksisa oli monesti vielä paljon kauheampaa sillä ihmisiä puhuteltiin yksityiselämsätä, naapurusten epämääräisistä riidoista, ystävä saatiin käymään ystävän kimppuun... se oli saastaista puuhaa. yök. suomi24 OLENKO VELJENI VARTIJA? Kirjoittanut: Albert 2.1.2007 klo 10.16 Moi vaan kaikki ja hyvää alkanutta vuotta! Havaitsin taas käytävän keskustelua toisten kyttäämisestä, joten kerron siis konkreettisen esimerkin vl-käsityksestä tässä asiassa. Olen toki sivunnut asiaa aiemminkin..

Eräillä nuorten päivillä oli alustuksen aiheena "Olenko veljeni vartija?" Alustaja puhui pitkään ja seikkaperäisesti siitä, kuinka jokaisen uskovaisen tehtävä on vahtia (siis kytätä) lähimmäistään ja ilmiantaa hänet välittömästi syntiä havatessaan tai jopa epäiltyään jollekin "luottavalle" uskovaiselle. Käytännössä ilmianto piti tapahtua jollekin puhujalle tai johtokunnan jäsenelle, että asia varmasti saatiin johdon käsittelyyn ja syytetty seurakunnan puhutteluun sekätilille tekemisistään. Ilmianto ei ollut kelvollinen jos se tehtiin toiselle nuorelle ihmiselle tai jollekin muulle "epäluotettavammalle" veljelle tai sisarelle. Rangaistus siitä, että jos ei välittömästi ilmianna kaikkia epäiltyjään oli OSALLISUUS SAMAAN SYNTIIN.

Alustaja pelotteli meitä mm sillä, kuinka kuolemattomalle sielulle käy jos vaikka kuolette kotimatkalla liikenneonnettomuudessa ja tunnollanne on omienne lisäksi vielä veljennekin synnit. Täällä vierailee paljon ikaisiäni henkilöitä, joista osa oli varmasti paikalla tässä suuressa tilaisuudessa. Mutta älkää kertoko paikkakuntaa, ettei ala taas se turha kunnianloukkaussyytteillä uhkailu... suomi24

Erään keskustelijan mielipide luettuaan Einari Lepistön kirjaa Jumalan sanan perustalla

No muttaKirjoittanut: itse Lepistö 9.1.2007 klo 00.09 kirjassaan, muistelmissaan kertoo saaneensa paljonkin pyyntöjä ympäri maata, tulla selvittämään solmuun menneitä asioita. Kertoo olleensa monesti aivan uuvuksissa. suomi24

SRK:n rooli hoitokokouksissa vierestäKirjoittanut: seuranneena 6.1.2007 klo 14.27 uskon hoitokokousten masinoinnin tapahtuneen Isokadulta vaikkapa saarnamiesten maakunnista tuomien viestien pohjalta tai jopa Isokadun salin ilmapiiristä-ulkopuolinenkin sen havaitsi, saati kun oli teini-ikäisiä ystäviä myllyssä pyörimässä ja kertomassa vääräuskoisellekin; anteeksipyyntöjä yms. niistä puheista riitti vuosikausiksi-jopa vaivaksi asti suomi24

Tuntemattoman keskustelijan tiedonanto (epäluotettava, koska ei tarkistettavissa helposti) Kyllä ne tiedossa onKirjoittanut: minullakin 7.1.2007 klo 14.05 ..nuo hoitajat, mutta en tiedä viitsinkö nimeltä mainita. Tyydyn vain sanomaan, että SRK:n "ykkösketjun" miehiä he olivat. "Hoitokokoukset kulkivat laajoina aaltoina läpi koko vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden"(lainaus Erkki Reinikaisen alustuksesta Oulussa 28.4.1987). Valitettavasti tuota alustusta ei ole saatettu yleiseen tietoisuuteen, vaikka sitä on yritetty. Luulen että se antaisi selvyyttä asioihin, sillä 70-80-luku vanhoillislestadiolaisuudessa on yhä tutkimuksellisesti avoin, kuten Tuomas Lohi on gradussaan maininnut.

Lisäksi ko.gradussa mainitaan että kuohunta tapahtui KESKUSJOHTOISESTI. Lisäksi T.Lohen gradussa mainitaan että, "vanhoillislestadiolainen herätysliike osoitti vahvuutensa selviämällä"henkien taistelusta"lähes yhtenäisenä rintamana. Vaikka monet "kaatuivatkin" tässä taistelussa ja yhtä monet jäivät kantamaan "sotavammojaan..." Juuri noiden "kaatuneiden ja sotavammojaan" kantavien ihmisten vuoksi Vl:den lähihistoria tulisi tuolta osin selvittää. Salailu ja "maton alle lakaisu" ei ole mielestäni oikea ratkaisu. suomi24

Johtokunnat päättivät kuka tai ketkä erotetaan seuraavaksi

Ry:n johtokunnanKirjoittanut: kokoukset? 6.1.2007 klo 06.41 Muistan elävästi kun minun vl-aikanani 70- ja 80-luvuilla johtokunnan tehtävä oli päättää sinne tulleiden ilmiantojen perusteella, kenen kimppuun seuraavassa hoitokokouksessa käydään ja kuka kulloinkin Ry:stä erotetaan. Muut käytännön asiat hoitivat toiset "valiokunnat".

Kun isäni palasi yömyöhään johtokunnan kokouksesta kotiin olin yleensä valveilla, koska halusin kuulla hänen keskustelevan äitini kanssa kuka seuraavaksi otetaan seurakunnan eteen, kenestä oli tullut ilmiantoja ja kuka erotetaan. Ne olivat karuja yöllisiä keskusteluja. Mitä Ry:n johtokunta nykyään tekee, kun sillä ei kuulemma enää ole pyövelin tehtäviä hoidettavanaan? Johtokunnissa on kulemma nykyään naisiakin? Miksi naisen ei enää tarvitse vaieta seurakunnassa kuten "vanhaan hyvään aikaan"? suomi24

Sivusta katsojan mietteitä hoitokokouksista Kirjoittanut: VL-sukulainen 23.8.2003 klo 12.41 Mitä mieltä nykyinen VL on -70 luvullatapahtuneita erottamisia,yöllisiä hoitokokouksia,henkiparannuksia kohtaan ja tapahtuuko tätä nykyään ? kuulin että viime suviseuroissa olisi ensimmäistä kertaa puhuttu että -70 luvulla on tehty virheitä. Olen itse nähnyt miten ihmiset menettivät mielenterveytensä toiset lopullisesti kun heitä "hoidettiin" yökaudet ry:llä. Tiedän ihmisiä jotka eivät ole vieläkään toipuneet niistä ajoista - johtunee siitä kun erotetaan ry:stä ja on opetettu että se on Jumalan valtakunta. Kokevat olevansa vielä uskossa mutta kun on opetettu kymmeniä vuosia että valtakunnanraja on ry:n reunalla on mielenterveys lujilla. suomi24

Rippisalaisuutta rikottiin. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018284810

Hoitokokousten ja henkioppien aika 70- ja 80-luvuilla ja niiden päättyminen kuin veitsellä leikaten. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020407121


Sidottu jätettiin ilman armoa, kokoomuslaisuuden synti, tuima mies jätettiin hoitamatta. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020185452


Hoitokokouksen jälkeinen itsemurha: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019803800

Lähteitä, joista voi hankkia lisätietoja: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018498564#22000000018498564

Paikalla olleen ihmisen muisteluita tapahtumien kulusta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001334279

Erottaminen Jumalan valtakunnasta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001998869

Keskustelun avauksia hoitokokouksista suomi24 palstalla.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001071914

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001334057

Erottaminen vanhempien uskon nojalla.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001353388

Henkivaltojen taistelua. Elämänvanhurskauden ja uskonvanhurskauden kilpailu ylivallasta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019681169#22000000019681169

Asiaa Voitto Savelan suhtautumisesta Miikka Ruokasen kirjaan ja tilanteesta loppuvuodesta 1979.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019765674


Tavallisen rivivanhoillisen näkemys hoitokokouksista ja sitomisesta. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020038724


Aiheesta muualla

Hoitokokousblogi

Also on Fandom

Random wikia