Fandom

Scratchpad

Jorma Manninen

216,199pages on
this wiki
Add New Page
Discuss this page0 Share

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Jorma Manninen on rovasti ja SRK:n puhuja.


Alustus Oulun talvipäivillä 7.3.-78

TAISTELU

Maailmassa on kaksi suurta henkivaltaa paha henki liittolaisineen ja Pyhä Henki. Nämä ovat sovittamattomassa sodassa keskenään, koska antikristuksen henki haastaa aina riitaa rauhan Henkeä vastaan ja ne ovat aivan erilaisia henkivaltoja. Sielunvihollisen henki on todella paha ja väärä. Mutta Pyhässä Hengessä ei ole mitään vääryyttä eikä pimeyttä. Pyhä Henki on rauhan, rakkauden, raittiuden ja totuuden henki.. Maailman lapset ovat pahan vallassa. Jumalan lapset ovat Pyhän Hengen hallittavina. Jo alusta Jumala pani vainon käärmeen ja vaimon siemenen välille.
Jumalan seurakunnan on kutsunut evankeliumilla kokoon PYHÄ HENKI. Seurakunnan jäsenet on yhteen Henkeen juotettu eli siis yhdeksi Kristuksessa tehty. Tätä työtään Pyhä Henki jatkaa kutsuvana ja varjelevana. Pyhällä Hengellä on seurakunnassa kaikki tiedon ja taidon kalliit rikkaudet kätkettyinä (Kol. 2: 3). Pyhä Henki on viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, taidon ja Herran pelon henki. Siihen kuuluu myös henkien erottamisen armolahja. (Jes. 11.). Yhdellä jäsenellä ei ole mitään näistäkään kokonaan.
Kun PYHÄ HENKI saa varjella lapsen paikalla säilyy Hengen yhteys rauhan siteen kautta. Lasten kesken ei ole taistelua. Vallitsee rakkaus ja rauha sydämet varjelee. Kiitetään Isää siitä, että on niin hyvä äiti lasta kasvattamassa, joka tietää kaikki ja oikein hoitaa. Silloinkin on taistelu kolmiliittoista vihollista vastaan. Siinä taistelussa koetaan saatavan voitto Jeesuksen veren ja todistuksen sanan kautta.
Taistelua seurakunnassa tulee lasten välille, kun äidin kohdussa on kahtalaista kansaa. KUIVA HENKI on kireä, totuutta yli korostava lakihenki. Hempeä henki on rakkautta ja pitkämielisyyttä väärin ymmärtävä henki. Molemmat äärilaidat ovat eri vivahteineen ja liittolaisineen sielunvihollisen henkiä. Niiden puolella taisteltaessa ei tule kukaan autuaaksi.
Uudessa syntymässä sai tuhlaajapoika Pyhän Hengen. Mutta lapset eivät tarvitse uuttasynty-mää, vaan he pysyvät autuaina, jos pitävät uskon ja hyvän omantunnon. Evankeliumilla Pyhä Henki ajaa pahat henget pois ihmisestä. Väkevä haarniskoitu tahtoo varjella kotonsa väärällä rauhalla. Mutta vielä väkevämpi eli Pyhä Henki tulee ja tempaa omansa pois tuomion tulesta. Kun evankeliumin luudalla lakaistaan sydämen huone, eli tehdään parannus, niin silloin päästään sisälle Jumalan valtakuntaan. Mutta jos Jumala antaa tämänkin jälkeen vielä elinpäiviä, niin Jumalan terveellinen armo opettaa panemaan pois nimelliset asiat. Entisen isännän oleskeluun kuuluneet huonekalut tarvitsee vielä nimeltänsä pois kantaa: Tarvitaan synnintunnustamista, mutta ennen muuta evankeliumin lämmittävää ja valkeuteen tuovaa armopaistetta. Tätä tarvitsemme autuaina pysyäksemme. Muutoin voi viimeiset tulla pahemmiksi kuin ensimmäiset, kuten Jeesus opettaa. PAHA HENKI ei lähde ihmisestä pois, jos hän ei näe joutuneensa sen pauloihin juuri siinä asiassa, mistä kulloinkin on kysymys.
VÄÄRÄN HENGEN eli antikristuksen hengen vallassa oleva voi nähdä oikealla tunnon tilalla olevissa kyllä väärän hengen. Niinikään kuiva henki haistaa helposti hempeän hengen ja hempeä kuivan. Daavidkin tuomitsi tuntemattoman miehen lampaan varkaudesta kuolemaan. Hän ei tuntenut olevansa se mies. Naatanin piti se hänelle Jumalan puolesta sanoa. Siitä huolimatta hän tunsi sydämellään suuren levottomuuden. Itku ja yön unen pakeneminen osoittivat, että asiat eivät olleet kunnossa. Mutta lankeemusta oli vaikea myöntää. Ja kuitenkin hän lausui varmoja tuomioita toisista. Tällainen vain.toisista vaarin ottava on aina väärä henki.
Väärälle hengelle ei kelpaa seurakunnan yhteinen ymmärrys. Sielunvihollinen panee oman kunnian tähden ratkomaan asioita vähän paremmin. Hempeässä hengessä käytetään paljon järkeä ja hoidetaan asiat viisaammin, mielestänsä, eli odotetaan loputtomiin Jumalan aikaa tahi .hoidetaan asiat siten, että syntiinkään sortuneen ei tarvitse kaltaisenaan tehdä parannusta. Käytetään pehmikkeitä kainaloiden alla. Ylipappi Eeli on tästä tutuimpia esimerkkejä. Hän ilmaisi riettautta harjoittaville pojilleen olevansa vaadittuna asialla. Kansalta kuuluu pahaa pojista. Hän ei ollut muka itse jo sitä ennen sellaista havainnut. Kansan selän taakse vetäytyi myös tottelematon Saul: koko vihollinen olisi pitänyt hävittää. Se käsky on voimassa vieläkin. Kaikki synnin muodot ovat täysin tuomion alaista tavaraa.

KUIVASSA HENGESSÄ järjen käyttö on taas kielletty kokonaan. Se on täysin tyhmä henki. Siinä ei nähdä metsää puilta. Siinä eivät asiat hahmotu oikein. Tässä farisealaisessa hengessä on joku suuri peikko, jota peljätään ylitse määrän. Valvominen ei ole terveellistä Jumalan varjelukseen ei siinä uskota ollenkaan käytännössä, vaikka siitä oppina mainitaankin. Hempeässä hengessä siihen luotetaan aivan kuin liikaa. Joskus tällainen ylenmääräinen aidanpano voi johtua siitä, että kovasti varottava asia on jollakin tavalla itselle kuitenkin luvallinen tai sen taakse kätketään oma lankeemus jossakin toisessa asiassa. Voi myös käydä niin, että suurimpana vaarana kartettava asia on ollut joskus ennen sellainen, jossa on langettu. Ei ehditty huomata, että nyt jäätiin liian tiukasti valvomaan siinä ettei synti uudestaan langettaisi. Kenties siihen ei langettukaan. Mutta langettiin vielä pahempaan: omaan vanhurskauteen. Voi myös käydä niin, että tulee synniksi se mikä ei sitä ole. Syntiopin seikkaperäisyydessä ei meillä kuitenkaan ole autuus. Autuutemme on Kristuksen lunastusarmossa. Puhtautemme on Jeesuksen veressä.

HEMPEÄSSÄ HENGESSÄ on synti luvallinen ylenmääräisenä pitkämielisyytenä ja pehmeytenä omassa elämässä ja toisten hoitamisessa. Siinä ei suoranaisesti opeteta syntiä luvalliseksi. Mutta käytännön uskonelämä sitä on. Kireässä hengessä keskitytään väärin syntioppiin. Usko on siinä ensi sijassa synnin karttamista eikä Jeesuksen armosta iloitsemista, jota sen tulisi olla. Niinpä tämän hengen toinen haara onkin selvä lihan vapauden oppi. Kun syntioppi viedään pois terveellisiltä alueilta ja ruvetaan kaikissa yksityiskohdissa valvomaan, mitä kukakin kulloinkin sanoi tai teki ja pyritään näin mestareiksi, niin saatetaan lopulta väsyneinä tähän tiukkaan lain työhön mennä siihen, että sanotaan, jos lankeaa, Kristus-kallion päälle lankeaa. Kun kallion päältä langetaan, niin kyllä kalliolta pois silloin mennään. Selvillä pakanain synneillä lähtee ihmisestä kyllä heti henki, kuten esim. Daavidista ja Pietarista lähti. Mutta he saivat jälleen uuden armon. Väärään henkeen ei mennä ilman syntiä ja väärässä hengessä on aina synti luvallinen. Ihmisten edessä sen ei suinkaan tarvitse olla mikään valtava rikos. Mutta Jumalan edessä pienenkin näköinen synti on paha ja kadottava, jos se saa luvallisuuden ja kauniiden tarkoitusten alla versoa, kuten veljemme Havas on kirjoittanut siitä.

Hempeästä hengestä puuttuu totuus. Nuhtelu synnistä on peräti arkaa ja tapahtuu muodon vuoksi. Kuivassa hengessä nuhtelu taas on ankaraa ja sielunhoidollisesti armotonta ja taitamatonta. Kuivassa hengessä on kirkassilmäisyys, oikean opin väärä korostus, raittiuden ylikorostus, kiihko, omapäisyys, viha yms. Vääristä hengistä puuttuu armo ja totuus, ystävyys ja hyvyys, laupeus ja uskollisuus. Kumpikaan ei näe seurakunnan pyhyyttä, erehtymättömyyttä ja sen hoidon arvoa. Väärästä hengestä puuttuu Jumalan lapsen ilo, kiitosmieli ja vapaus. Orjamieli ja saarnaajien valinta saattavat olla vallalla. Erityisesti kotisiioni näyttää koostuvan kovin syntisistä ja halvoista persoonista. Kotisiionin puhujatkin ovat liian tuttuja ja opittuja, vähälahjaisia. Toisinaan taas kalliit veljet toisilta paikkakunnilta saattavat olla liian "kalliita" ajallisesti .Väärät henget tekevät työläiksi kaikki käytännöllisten asioidenkin hoitamiset. Oma älykäs ajatus pitää tuoda poikkiteloin seurakunnan päätösten eteen. Tai vetäydytään kuoreen kunniasta loukkaantuneena: eihän minusta mihinkään ole, eihän minua kukaan ymmärrä. Väärässä hengessä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Jumalan lasten puheet ja Jumalan valtakunnan päätökset eivät uskossa ja rakkaudessa sulaudu sydämeen. Riidellään niitä vastaan liian jyrkkinä tai hempeinä niitä pitäen. Puheistakin kuullaan osa mutta ei kokonaan ja kuultu sanoma saa vähän nurjamielistä väritystä. Yleensä hempeässä hengessä jotakin jätetään pois Jumalan sanasta. Kuivassa hengessä lisätään omia tehosteita terveelliseen sanaan. Suola muuttuu myrkylliseksi salpietariksi (Havaksen sanonta).

PYHÄ HENKI ei voi olla taistelematta vääriä henkiä vastaan. Tämä taistelu ei ole ensisijassa hyökkäävää vaan pääasiassa puolustavaa. Se on taistelua ihmissieluista, mutta ei ihmiskunniasta. Ei ole kysymys siitä, kuka kenet voittaa, vaan kuka voittaa hänet Jumalalle (Kristuksen kirkkolaki. Matt. 18 ). Viimeisenä aikana väärä henki nousee Jumalan henkeä vastaan epätoivoisella vimmalla. Ja taistelu tiivistyy.

Mitä on ennen ollut, sitä nytkin on. Lauantain ehtooksi hämärtyessä ja illan viileyden värisyttäessä vartijoita sekä yön pimeyden ja usvien laskeutuessa maailman ylle on Jumalan omilla paljon vaaroja. Silloin tarvitsee olla lähellä voiman lähdettä, valonnäyttäjää ja sydämen lämmittäjää, että jaksaisi vielä muutaman hetken valvoa Jeesuksen kanssa. Taistelun lopputulos on täysin selvä, kunhan viivymme armoistuimen luona. Hätäily ja liika vauhti tässä sodassa on aina pahasta ja tänä aikana ennen muuta. Vaaroja on. Mutta niihinkään emme saa sokeiksi itseämme tuijottaa. Heikkoja ja syntisiä sekä puuttuvaisia olemme. Mutta siihenkään emme saa liiaksi tuijottaa. Onhan armon voima varjeleva. Onhan Kristus ja hänen seurakuntansa hyvä ja neuvonsa aina oikeat ja rauhan siunauksen tuovat.

Tulkoon tähän varoitukseksi lainatuksi aikaamme vastaavan kaltaisen ajan järkyttävä tapahtuma 2 Mark. 14: 37—46: "Mutta Nikanorille sanottiin Jerusalemissa olevan yksi mies vanhimmista, Ratsis, nimeltä, joka isällisiä käskyjä rakasti, ja jolla joka paikassa hyvä kiitos ja senkaltainen ystävyys, että jokainen hänen juutalaisten isäksi kutsui. Hänen päällensä oli myös ennen tätä aikaa kannettu ja häntä vainottu, ja oli henkensä miehuullisesti vaaraan antanut juutalaisten uskon tähden. Kuin Nikanor näyttää tahtoi, kuinka kovin hän juutalaisten päälle vihainen oli, lähetti hän enempi kuin 500 sotamiestä ottamaan häntä kiinni. Sillä hän luuli, kuin hän hänet vangiksi saanut olis, heille suuren vahingon tehneensä. Mutta kuin he tornin porttiin, kussa hän oli, karkasivat, ja käskivät tulta tuoda, porttia sytyttääksensä, ja hän ymmärsi vankina olevansa, tahtoi hän itsensä pistää lävitse. Sillä hän tahtoi ennen kunnialla kuolla, kuin jumalattomain käsiin tulla, ja heiltä häpiällisesti pilkattaa mutta siinä hädässä ei hän itsiänsä oikein osannut. (Painottaminen on alustajan ja tässä tulee näkyviin että Raamatun kirjoittaja ei hyväksy tekoa, koska lähtee väärästä hengestä). Kuin he joukottain hänen tykönsä sisälle menivät, juoksi hän muurin päälle, ja syöksi itsensä rohkiasti kansan sekaan. Mutta he välttivät, että hänellä sijaa olisi ollut. Ja hän putosi kuvetiensä päälle, mutta vielä hän kuitenkin eli, ja nousi vihoissansa ylös, vaikka hän kovin verta vuosi, ja haavat kipiät olivat, ja juoksi kansan lävitse, ja astui korkian kallion päälle. Kuin hänestä kaikki veri oli juossut ulos, otti hän kuitenkin suolet ruumiistansa ja heitti ne sotamiesten keskelle, ja huusi Jumalan tykö joka elämän ja hengen Herra on että hän ne kaikki hänelle jälleen antais, ja niin hän kuoli." Tämä teko on tuomittava, kuten myös Luther tätä kiukkua tuomitsee. Kohtalo muistuttaa eri tavalla langennutta Saulia. Tämä pyysi, että palvelija pistäisi hänet miekalla kuoliaaksi, etteivät nuo halveksittavat ympärileikkaamattomat sitä tekisi. Ei hän huomannut itseään sydämestä ja korvista ympärileikkaamattomaksi. Hän tappoi itsensä. Eikä yhdessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää. Saul oli langennut tottelemattomuuteen. Ratsis oli langennut omaan ylpeyteen ja pyhyyteen. Jumalan kunnia oli muuttunut ihmiskunniaksi. Tämä lankeemus on pahin lankeemus. Jobkin oli langennut omaan vanhurskauteen. Samoin näyttää käyneen kuningas Hiskialle: oli esitelmöimistä: ota Jumala huomioon, että olen tehnyt aina sinun tahtosi. Väärä henki paisutti sydämen sellaiseksi, joka kaiken tiesi, ymmärsi ja teki. Toiset olivat kovin huonoja. Siis aivan päinvastoin kuin Pyhän Hengen hallituksessa tapahtuu. He eivät huomanneet, että sama erinomainen kristitty lopetti itsensä väkivallalla (Ratsis), puhui pilkkaa Jumalaa vastaan (Job) ja käänsi selän Jumalan miehelle (Hiskia) ja Jeremiakin kovin valitti raskasta tehtäväänsä (15. luku).

Oikea rakkaus ei imartele. Se ei ole lempeä eikä hempeä. Emme rakkaat Jumalan lapset ylistä jotakuta meistä autuaaksi ylitse muiden, jos ketä. Olemme omalta puoleltamme vaivaiset syntiset. Mutta kuitenkin armosta autuaat. Siinä lahjassa on ihastelemista. Itsessään heikot Jumalan lapset ovat meille rakkaita. Rehdisti edessä, valkeudessa toisiamme rakastamme. Takapuheet tunnustamme vaarallisiksi. Niilläkin hän henki, turmellaan.

Miten sitten soditaan: "Se on Herran sana Serubbaabelista, joka sanoo: ei se pidä tapahtumaan sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Kuka sinä olet suuri vuori? Jonka kuitenkin täytyy Serubbaabelin edessä tasaiseksi kedoksi tulla, ja hänen pitää ensimmäisen kiven laskeman, ja pitää huutaman: armo, armo, olkoon hänelle!" (Sak. 4: 6, 7,).

Jos on joutunut VÄÄRÄN HENGEN puolelle taistelemaan, pääsee sieltä vapauteen parannuksen armon kautta. Syntymään liittyvät monesti kivut. Mutta kun se viimein tapahtuu, niin ilo täyttää sydämen. Niin lähdetään sitten uskomaan muistaen, mistä korjaus saatiin.

Taistelua seurakunnassa tulee lasten välille, kun äidin kohdussa on kahtalaista kansaa. KUIVA HENKI on kireä, totuutta yli korostava LAKIHENKI. HEMPEÄ HENKI on rakkautta ja pitkämielisyyttä väärin ymmärtävä henki. Molemmat äärilaidat ovat eri vivahteineen ja liittolaisineen sielunvihollisen henkiä. Niiden puolella taisteltaessa ei tule kukaan autuaaksi.

VÄÄRÄN HENGEN eli antikristuksen hengen vallassa oleva voi nähdä oikealla tunnon tilalla olevissa kyllä väärän hengen. Niinikään kuiva henki haistaa helposti hempeän hengen ja hempeä kuivan.

Väärälle hengelle ei kelpaa seurakunnan yhteinen ymmärrys. Sielunvihollinen panee oman kunnian tähden ratkomaan asioita vähän paremmin. Hempeässä hengessä käytetään paljon järkeä ja hoidetaan asiat viisaammin, mielestänsä, eli odotetaan loputtomiin Jumalan aikaa tahi hoidetaan asiat siten, että syntiinkään sortuneen ei tarvitse kaltaisenaan tehdä parannusta. Käytetään pehmikkeitä kainaloiden alla.

KUIVASSA HENGESSÄ järjen käyttö on taas kielletty kokonaan. Se on täysin tyhmä henki. Siinä ei nähdä metsää puilta. Siinä eivät asiat hahmotu oikein. Tässä farisealaisessa hengessä on joku suuri peikko, jota peljätään ylitse määrän. Valvominen ei ole terveellistä Jumalan varjelukseen ei siinä uskota ollenkaan käytännössä, vaikka siitä oppina mainitaankin. Hempeässä hengessä siihen luotetaan aivan kuin liikaa. Joskus tällainen ylenmääräinen aidanpano voi johtua siitä, että kovasti varottava asia on jollakin tavalla itselle kuitenkin luvallinen tai sen taakse kätketään oma lankeemus jossakin toisessa asiassa. Voi myös käydä niin, että suurimpana vaarana kartettava asia on ollut joskus ennen sellainen, jossa on langettu. Ei ehditty huomata, että nyt jäätiin liian tiukasti valvomaan siinä ettei synti uudestaan langettaisi. Kenties siihen ei langettukaan. Mutta langettiin vielä pahempaan: omaan vanhurskauteen. Voi myös käydä niin, että tulee synniksi se mikä ei sitä ole. Syntiopin seikkaperäisyydessä ei meillä kuitenkaan ole autuus. Autuutemme on Kristuksen lunastusarmossa. Puhtautemme on Jeesuksen veressä....

HEMPEÄSSÄ HENGESSÄ on synti luvallinen ylenmääräisenä pitkämielisyytenä ja pehmeytenä omassa elämässä ja toisten hoitamisessa. Siinä ei suoranaisesti opeteta syntiä luvalliseksi. Mutta käytännön uskonelämä sitä on. Kireässä hengessä keskitytään väärin syntioppiin. Usko on siinä ensi sijassa synnin karttamista eikä Jeesuksen armosta iloitsemista, jota sen tulisi olla. Niinpä tämän hengen toinen haara onkin selvä lihan vapauden oppi. Kun syntioppi viedään pois terveellisiltä alueilta ja ruvetaan kaikissa yksityiskohdissa valvomaan, mitä kukakin kulloinkin sanoi tai teki ja pyritään näin mestareiksi, niin saatetaan lopulta väsyneinä tähän tiukkaan lain työhön mennä siihen, että sanotaan, jos lankeaa, Kristus-kallion päälle lankeaa. Kun kallion päältä langetaan, niin kyllä kalliolta pois silloin mennään.

Hempeästä hengestä puuttuu totuus. Nuhtelu synnistä on peräti arkaa ja tapahtuu muodon vuoksi. Kuivassa hengessä nuhtelu taas on ankaraa ja sielunhoidollisesti armotonta ja taitamatonta. Kuivassa hengessä on kirkassilmäisyys, oikean opin väärä korostus, raittiuden ylikorostus, kiihko, omapäisyys, viha yms. Vääristä hengistä puuttuu armo ja totuus, ystävyys ja hyvyys, laupeus ja uskollisuus. Kumpikaan ei näe seurakunnan pyhyyttä, erehtymättömyyttä ja sen hoidon arvoa. Väärästä hengestä puuttuu Jumalan lapsen ilo, kiitosmieli ja vapaus. Orjamieli ja saarnaajien valinta saattavat olla vallalla. Erityisesti kotisiioni näyttää koostuvan kovin syntisistä ja halvoista persoonista. Kotisiionin puhujatkin ovat liian tuttuja ja opittuja, vähälahjaisia. Toisinaan taas kalliit veljet toisilta paikkakunnilta saattavat olla liian "kalliita" ajallisesti .Väärät henget tekevät työläiksi kaikki käytännöllisten asioidenkin hoitamiset. Oma älykäs ajatus pitää tuoda poikkiteloin seurakunnan päätösten eteen. Tai vetäydytään kuoreen kunniasta loukkaantuneena: eihän minusta mihinkään ole, eihän minua kukaan ymmärrä. Väärässä hengessä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Jumalan lasten puheet ja Jumalan valtakunnan päätökset eivät uskossa ja rakkaudessa sulaudu sydämeen. Riidellään niitä vastaan liian jyrkkinä tai hempeinä niitä pitäen. Puheistakin kuullaan osa mutta ei kokonaan ja kuultu sanoma saa vähän nurjamielistä väritystä. Yleensä hempeässä hengessä jotakin jätetään pois Jumalan sanasta. Kuivassa hengessä lisätään omia tehosteita terveelliseen sanaan. Suola muuttuu myrkylliseksi salpietariksi (Havaksen sanonta).

PYHÄ HENKI ei voi olla taistelematta vääriä henkiä vastaan.

Viimeisenä aikana väärä henki nousee JUMALAN HENKEÄ vastaan epätoivoisella vimmalla. Ja taistelu tiivistyy.

Oikea rakkaus ei imartele. Se ei ole lempeä eikä hempeä.

Jos on joutunut VÄÄRÄN HENGEN puolelle taistelemaan, pääsee sieltä vapauteen parannuksen armon kautta.

Also on Fandom

Random wikia